Meidän kierroksellamme tehtiin kaavaan pieni poikkeus Kievarin Kahdet Kasvot muodossa.
Mutta kaivetaanpas sitten muistiinpanot esille ja yritetään saada niistä selvää.
Plevna
Kuten mainitsin, ekana paikkana oli Panimoravintola Plevna. Kuulemma Tampereen vanhin ravinteli ja paikka jossa Suomen ensimmäinen hehkulamppu sytytettiin. Plevnassa meille kerrottiin ravintolan historiaa sekä tehdas-, että panimoajoilta. Saimme tottakai myös maistella makoisia oluita.
Vasemmalta alkaen: Panimo Sima, Plevna Pils ja Siperia Imperial Stout
Maistelu alkoi suosittelujen mukaan Plevnan Pilsillä. Pilsin tuoksu oli makeahko ja se oli kaikinpuolin helppo juotava, jälkimakunaan kuivan heinäinen tunnelma. Särvinnän ohella Pils pääsee lämpenemään, jolloin heinäisyys saa metallisen vivahteen. Yksissä tuumin totesimme Plevnan Pilsin olevan melko tasapaksu, latteahko ja erään toisen kierroksenkäviän sanoja lainaten, tylsä.
Seuraavana maistettu Panimo Sima olikin sitten ihan eri maata. Heti ensimmäiseksi havaittiin ehta hunajan aromi, kuten aidossa simassa kuuluukin olla. Kun sekaan nakkasi kuvassa näkyvän sitruunansiivun, sai meininkiin yllättäen lisää sitruksisuutta ja niin sima kääntyy hieman vapun puolelle. Maltaitakin Simassa kuulemma on, mutta niitä ei tähän hätään löytynyt.
Viimeisenä Plevnalla olikin sitten tarjota vanha kunnon Siperia Imperial Stout. Tuttu, tuhti ja turvallinen. Siperia kuivuu makunsa loppupäässä kasaan kahvisen kitkeryyden saattelemana. Jos viininmaistelun tekniikka on hallussa, voi sitä soveltamalla löytää Siperiasta myös suklaata. Oikein tummaa sellaista.
Tuulensuu
Seuraavaksi lampsimme olutkaapeistaan ja -valikoimastaan tunnettuun Tuulensuuhun. Siellä meille oli katettu niin munkkien panemaa, vehnästä kuin hapantakin.
Ensimmäisenä maistettu Spencer Trappist Ale oli heti alkuun jännä. Tuoksu toi mieleeni hunajapullan, vaikken edes tiedä onko sellaista leivosta olemassa. Toisin kuin muut maistamani trappistit, tämä ei ole läheskään yhtä paksun ja sahtisen oloinen. Mutta en voi muuta kun maistaa tässä pullan, voisilmällä.
Kakkosena sitten nostimme huulillemme Het Nest -panimon Poker Face Witbierin. Panimona ja tuotteena kuulemma pienempi kuin Hoegaarden, Poker Face oli myöskin selvästi hoe:ta parempi. Hieman makea ja helppo. Yleisesti minulle ei juuri witbierit tai muutkaan vehnäset oikein uppoa, mutta tämä oli hyvää!
Viimeisenä menimme jännän äärelle. Lambic! Oikealta nimeltään Lindemans Oude Lambic on kuulemma sitä itseään. Pure Lambic tuoksui jännittävän kemiallisen hedelmäiseltä. Maku lambic tyyliin melkoisen hapan, mutta hedelmäiseen tyyliin. Maku tuo lapsuudestani mieleen ajat, jolloin erehdyin syömään punaisia viinimarjoja suoraan pensaasta. Kaikkiaan kirpakkaa menoa.
Tuulensuussa meille myös tarjottiin oluen kaveriksi raflan kuuluisia lohkoperunoita! Tämä olikin hyvä, sillä maistelun ohella olisi myös hyvä syödä ettei tule ylilyöntejä.
Tuulensuussa meille myös tarjottiin oluen kaveriksi raflan kuuluisia lohkoperunoita! Tämä olikin hyvä, sillä maistelun ohella olisi myös hyvä syödä ettei tule ylilyöntejä.
BONUS: Kievari Kahdet Kasvot
Tässä vaiheessa meidät päätettiin bonarina tutustuttaa Sahdin saloihin. Seurueemme Hollantilaiselle osanottajalle tämä varmaan olikin kaikkein mielenkiintoisin osuus. Meille siis tarjottiin Finlandia Sahtia suoraan pullosta samalla kun saimme kuulla sahdin historiasta ja sen valmistuksesta. Vähän jouduin esittelijäämme korjaamaan kun meinasi mennä haarikat ja kuurnat sekaisin, mutta mitäpä pienistä.
Sahti itse oli sitä vanhaa tuttua. Tuoksultaan hieman savuista ja karamellimaista. Makuna sahdille ominainen banaanisuus pienellä palvisavulla ja paksulla suutuntumalla. Maistettu sahti oli siis Finlandian miedompaa, kahdeksanprosenttista sahtia.
Plevnan tyyliin, täälläkin lähdimme liikkeelle Pilsistä. Onnenpekka Pils oli kuitenkin Plevnan vastinetta ryhdikkäämpi ja makeampi. Ryhdikkyys johtui kai hieman ronskimmasta humaloinnista, jonka kitkeryys viimeistelee makuelämyksen. Kitkeryyden taustalla oli kuitenkin joku erikoinen maku jota en osannut tunnistaa.
Vauhdilla, Veikkonen! Toisena Teerenpeli meille tarjosi Vauhti Veikko -vehnäoluen. Selvästikin suodattamaton Vauhti Veikko oli vehnälle tyypillisesti hedelmäinen. Suodattamattomuus tuo esiin oman tunkkaisen hiivaisen tunnelman.
Maisteluporukan mieleen ollut Suomi 100 -juhlaolut ja savulager oli omastakin mielestä varsin mielenkiintoinen tapaus. Olut myös kirvoitti pitkän keskustelun erilaisista Suomi 100 -tuotteista ja niiden... laadusta. Mutta Teerenpelin versio oli laadultaan varsin mainio! Tuoksultaan tervasavuinen, väriltään miltei viininpunainen ja maultaan runsas sekä karamellinen on varsin pätevä juhlajuoma. Tässä oli porukkamme yksimielisesti Teerenpelin maistelun paras olut!
Ensimmäisenä maistettavana oli Nordicin oma Weizen, joka näytti hämmentävästi lagerilta. Makuna Weizenissä oli hassun sahtimainen banaani, mutta muuten varsin perinteinen vehnäolut. Ei paha.
Toisena sitten myöskin melko perinteisen oloinen Brown Ale. Vaahto kesti pitkään ja säilytti aromit varsin hyvin. Brown Ale tyyppisesti paahteinen, tumma ja varsin maukas naposteltava.
Viimeisen, eli Havu Nordic Alen olin onnistunut spoilaamaan itselleni jo aikasemmin Bulls:ssa burgerilla käydessäni, mutta eihän se sitä yhtään huonommaksi tehnyt. Nimensä puolestakin Havu sisälsi jotenkin Suomalaisen havumetsän tunnelmaa lievällä karamellilla höystettynä. Sävykin oli kivan punerva.
Täällä meitä ei enää odottanut valmiiksi katettu setti. Varattuihin pöytiin oli jotenkin hassusti jaettu setti viskisniffereitä, joista oluet sitten maistettiin. Täällä sitten saimmekin maistella erän Pyynikin Käsityöläispanimon hedelmiä, joista moni oli pantu varta vasten Hotelli Tornia varten ja joiden nimet viittasivat rautateillä käytettyihin termeihin.
Ensimmäisenä laseihimme saapui Viskuri Saison. Tämä Pyynikin Tornille tälläämä saisoni osoittautui hieman Hoegaardenmaiseksi mausteidensa puolesta. Sitruunankuori ja korianteri varsinkin saivat aikaan tämän mielleyhtymän. Lempeän happamalla loppusoinnulla kuitenkin melko pätevä ööli.
Kakkosena sitten jo maistettu ja hyväksi todettu Ruby Jazz Ale. Raatimme ei kuitenkaan päässyt jyvälle siitä, miksi tämä on niin palkittu olut. Maultaan ensi alkuun kuivan hehkeän paahteinen Ruby kuitenkin paljasti paremmat puolensa jos sen antoi hetken lämmetä. Kuivakkuus lieveni ja olut pääsi hyvin oikeuksiinsa.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä; Pajavasara Porter. Kahvin ja suklaan maulla, sekä topakalla 8.8% alkomaholilla varustettu Pajavasara oli oikein mukava ja pehmoinen. Samalla pystyimme toteamaan, että tämä oli kierroksemme ainut porter ja siten lajinsa paras
Craft Beer Tour Tampere tarjosi samalla sekä kaupunkiin tutustumista, että hyvien oluiden maistelua. Molemmat kelpaavat tällaiselle "uustamperelaiselle" kuten itselleni. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos vain joskus satutte sopivasti paikkakunnalle!
Kiitokset Jounille, Visit Tampereen sekä Craft Beer Tour:in väelle ja tottakai kaikille kierroksella mukana olleille!
Sahti itse oli sitä vanhaa tuttua. Tuoksultaan hieman savuista ja karamellimaista. Makuna sahdille ominainen banaanisuus pienellä palvisavulla ja paksulla suutuntumalla. Maistettu sahti oli siis Finlandian miedompaa, kahdeksanprosenttista sahtia.
Teerenpeli Tampere
Panimo ja tislaamo Teerenpelillä on toimipisteitä monessa paikassa ja tietenkin myös Tampereella. Kaksista kasvoista suuntasimme paikalliseen jaostoon tutustumaan Teerenpelin erikoisoluttarjontaan, joista osa on varmasti edes vähän tuttuja. Valitettavasti tällä kertaa meillä ei ollut ketään kertoilemassa oluesta, vaan saimme omassa rauhassa makustella oluita ja keskustella.
Plevnan tyyliin, täälläkin lähdimme liikkeelle Pilsistä. Onnenpekka Pils oli kuitenkin Plevnan vastinetta ryhdikkäämpi ja makeampi. Ryhdikkyys johtui kai hieman ronskimmasta humaloinnista, jonka kitkeryys viimeistelee makuelämyksen. Kitkeryyden taustalla oli kuitenkin joku erikoinen maku jota en osannut tunnistaa.
Vauhdilla, Veikkonen! Toisena Teerenpeli meille tarjosi Vauhti Veikko -vehnäoluen. Selvästikin suodattamaton Vauhti Veikko oli vehnälle tyypillisesti hedelmäinen. Suodattamattomuus tuo esiin oman tunkkaisen hiivaisen tunnelman.
Maisteluporukan mieleen ollut Suomi 100 -juhlaolut ja savulager oli omastakin mielestä varsin mielenkiintoinen tapaus. Olut myös kirvoitti pitkän keskustelun erilaisista Suomi 100 -tuotteista ja niiden... laadusta. Mutta Teerenpelin versio oli laadultaan varsin mainio! Tuoksultaan tervasavuinen, väriltään miltei viininpunainen ja maultaan runsas sekä karamellinen on varsin pätevä juhlajuoma. Tässä oli porukkamme yksimielisesti Teerenpelin maistelun paras olut!
Gastropub Nordic, Nordic Brewery
Nordic Brewery on Tampereen seudulla uskoakseni varsin uusi tulokas, mutta Nordicin tuotteita on saatavilla jo varsin monesta paikasta. Meille oluita esitellyt panimon edustaja oli niinkin mielissään toimituksesta että jäi kanssamme rupattelemaan vielä pitkään.
Ensimmäisenä maistettavana oli Nordicin oma Weizen, joka näytti hämmentävästi lagerilta. Makuna Weizenissä oli hassun sahtimainen banaani, mutta muuten varsin perinteinen vehnäolut. Ei paha.
Toisena sitten myöskin melko perinteisen oloinen Brown Ale. Vaahto kesti pitkään ja säilytti aromit varsin hyvin. Brown Ale tyyppisesti paahteinen, tumma ja varsin maukas naposteltava.
Viimeisen, eli Havu Nordic Alen olin onnistunut spoilaamaan itselleni jo aikasemmin Bulls:ssa burgerilla käydessäni, mutta eihän se sitä yhtään huonommaksi tehnyt. Nimensä puolestakin Havu sisälsi jotenkin Suomalaisen havumetsän tunnelmaa lievällä karamellilla höystettynä. Sävykin oli kivan punerva.
Paja Bar
Vanhaan veturitalliin Sokos Hotel Tornin alakertaan pykätty Paja oli kierroksemme viimeinen paikka. Paja sisälti paljon Tampereen musiikkiskenestä kertovaa rekvisiittaa.Täällä meitä ei enää odottanut valmiiksi katettu setti. Varattuihin pöytiin oli jotenkin hassusti jaettu setti viskisniffereitä, joista oluet sitten maistettiin. Täällä sitten saimmekin maistella erän Pyynikin Käsityöläispanimon hedelmiä, joista moni oli pantu varta vasten Hotelli Tornia varten ja joiden nimet viittasivat rautateillä käytettyihin termeihin.
Ensimmäisenä laseihimme saapui Viskuri Saison. Tämä Pyynikin Tornille tälläämä saisoni osoittautui hieman Hoegaardenmaiseksi mausteidensa puolesta. Sitruunankuori ja korianteri varsinkin saivat aikaan tämän mielleyhtymän. Lempeän happamalla loppusoinnulla kuitenkin melko pätevä ööli.
Kakkosena sitten jo maistettu ja hyväksi todettu Ruby Jazz Ale. Raatimme ei kuitenkaan päässyt jyvälle siitä, miksi tämä on niin palkittu olut. Maultaan ensi alkuun kuivan hehkeän paahteinen Ruby kuitenkin paljasti paremmat puolensa jos sen antoi hetken lämmetä. Kuivakkuus lieveni ja olut pääsi hyvin oikeuksiinsa.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä; Pajavasara Porter. Kahvin ja suklaan maulla, sekä topakalla 8.8% alkomaholilla varustettu Pajavasara oli oikein mukava ja pehmoinen. Samalla pystyimme toteamaan, että tämä oli kierroksemme ainut porter ja siten lajinsa paras
Lopuksi
Kierros oli saatettu onnellisesti päätökseen. Päätimme pienellä porukalla könytä Tornin huipulla sijaitsevaan Moro:on purkamaan illan antia ja muuten vain jauhamaan paskaa. Näköalat oli kyllä mitä parhaimmat!
Craft Beer Tour Tampere tarjosi samalla sekä kaupunkiin tutustumista, että hyvien oluiden maistelua. Molemmat kelpaavat tällaiselle "uustamperelaiselle" kuten itselleni. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos vain joskus satutte sopivasti paikkakunnalle!
Kiitokset Jounille, Visit Tampereen sekä Craft Beer Tour:in väelle ja tottakai kaikille kierroksella mukana olleille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti