Maukkaimmat maistelut

perjantai 26. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan Final: Kizakura Kyoto Brown Ale

Viimeinen ilta Japanissa ja Tokíossa. On siis myös aika reissun viimeisen olutmaistelun!

Neljän viikon lomailu nousevan auringon maassa on hurahtanut vauhdilla. Vastaan on tullut monennäköistä outoa ja mahtavia makuelämyksiä. Olutpuolellakaan ei Japani ole jättänyt kylmäksi, vaikka alunperin odotukset olivatkin vähän toisenlaiset.

Nyt kuitenkin uutta makua etsimään; Kyoto Brown Ale!


Oluen pannut Kizakura Sake Brewing Co. ei ole vielä saanut aikaiseksi kääntää sivujaan englanniksi, joten pistän Google translaten tulille ja naureskelen tuloksille.
Kioton ensimmäinen olut pantiin vasta vuonna 1995. Panimo kertoo käyttävänsä saken ja oluen tuottamiseen Momoyamakukkuloiden alla virtaavaa puhdasta pohjavettä. Tämän kerrotaan sitten antavan oluille sen hyvän maun.

Tämän maistettavan oluen etiketin merkit ilmeisesti lukevat "Huang Sakura". Tai jotain,

Pikemminkin punainen Brown Ale meni lasiin lievästi kuohuen, Vaahto kuitenkin hävisi varsin pian. Tuoksu lupailee lievää humalointia ja leppoisaa mallasta. Tai näin ainakin hieman nuhainen nenäni päättelee.


Makupuolella hommat vähän vahvistuvat. Lämmin maltaisuus on tässä pääosassa ja pieni humalointi hoitaa taustahommat. Pieni hiilihappoisuus sopii tähän yllättävän hyvin. Hapokkuus tuo olueen sopivan raikkauden, jottei maku olisi liian tunkkaista. Maltaiden paahteisuus taipuu loppua kohden makean puolelle, mikä on kuitenkin ihan sallittua oluttyylin ollessa brown ale.

Niin on Japanilaisten oluiden minimaistelut taputeltu. Kaikki oli aikalailla tasaisen hyviä, mutta etenkin nämä kaksi viimeisintä olivat mukavia tuulahduksia. Kannattaa siis katsoa Asahin, Kirinin yms. tuolle puolen ja etsiä vähän erikoisempia. Näitä kuitenkin löytyy ihan normimarketeista. Eikä hintakaan ole kuin murto-osa Suomen vastaavista.

Huomenna sitten takaisin kotimaahan. Kippistellään jos tavataan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan part 3: Echigo Flying IPA

Siirrymme uuteen japanilaiseen olueen. Nyt vuorossa on Japanin ensimmäisen mikropanimon, Echigon tuotos; Flying IPA.


Kun Japanin hallitus vuonna 1993 päätti höllentää tuotantokapasiteettia ja lisensointia koskevia säännöksiään, oli Echigo ensimmäinen syntynyt mikropanimo. 

Vuonna 1995 Echigo perusti panimoravintolan ja alkoi myymään ensimmäistä omaa oluttaan Ocean Ale:a. Siitä lähtien Echigo on parantanut kuin sika juoksuaan ja on voittanut useita palkintoja oluillaan. 


Tuoksultaan hassun kuivahko, väriltään hiukka punertava ja runsaalla mutta nopealla vaahdolla varustettu Flying IPA on kuitenkin mukava yllätys. 

Humalointi on johdonmukaisesti läsnä, muttei liian hyökkäävästi. Hedelmäinen humala laskeutuu lievästi toffeen oloiseen maltaisuuteen. Varsin tasapainoinen kokonaisuus.

Ei liian hapan, mutta silti sopivan kirpakka ja lopun makeahko häivähdys viimeistelee homman.

Echigo Flying IPA on kaikin puolin toimiva tuote. Japanin pienpanimotuottet paranevat sitä mukaa kun niitä maistelee! Vielä on yksi varastossa, palaan siihen vielä lähiaikoina. 

torstai 18. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan part 2: Coedo Kyana


Noniin, Japaninmaan seikkailu jatkuu! Bloggerin mobiilisovellus tuottaa pientä päänvaivaa, mutta jospa tämä tästä. 

Eli siis. Kävin Toyu Hands nimisessä tavaratalossa ja silmiini osui pöydällinen paikallista olutta ja -olut tuotteita! Mukaan lähti kaksi tölkkiä ja pullo. Näitä sitten maistellaan. 


Ensimmäisenä kokeiluun pääsee Coedo-panimon Kyana, India Pale Lager.

Coedo aloitti touhunsa vuonna 1970 kun Silloisen Kyudoshoji Corporationin maajussit ajattelivat että saisiko lannoitteeksi kasvatetusta Kawagoe-vehnästä pantua olutta. Kaeagoe ei kuitenkaan monesta yrityksestä huolimatta  soveltunut mallastukseen. Myöhemmin olutta keksittiin alkaa valmistamaan bataateista! 

Väriltään aikalailla normilagerin oloinen Kyana on tuoksultaan olematon. Makupuolella sitten onkin jo jotain. Maku on lyhyesti sanottuna paahteisen kuiva. 

Humalat ovat vähän vaisun oloiset, mutta silti vahvasti läsnä. Maltaat ovat etualalla, mikä sopii oluen värimaailmaan hyvin. 

Japanin pienpanimomaailmasta löytyy aina jotain uutta. Vielä on kaksi maistettavana! 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Pohjahiivat Goes Japan! Maistelussa Yebisu Creamy Top Stout

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, olen nyt Japanissa.  Tietotekniikka petti, joten nyt jouduin kirjoittamaan koko hoidon uudelleen kaverini koneella.

Oli kolmas päivämme Japanissa. Kaverini kanssa olimme tylsistyneenä haahuilleet ympäri Uenoa lähes koko päivän. Tylsyyden tappaaksemme teimme kovin Suomalaisen päätöksen; lähdimme kaljalle.

Jonkunlaisen häsmäkän jälkeen löysimme tiemme Ueno Parkin alapuolisessa ostarissa sijaitsevaan Yebisu Bar:iin. Paikka on siis Yebisu-olutmerkin oma lafka, tottakai. Siellä listalta silmiini osui stoutti, Creamy Top.


Herra Yeabisu saapui paksun vaahtokruunun kruunaamana. Ehkä myös hieman liian kylmänä heti nautittavaksi.
Kylmyydestä kuitenkin päästään helposti eroon hitaasti nautiskelemalla. Ensipuraisulla Creamy Top vaikuttaa ihan normaalilta stoutilta kermaisella suutuntumalla. Toisin kuin esim Guinness, tämä on tunnelmaltaan keveämpää eikä niin jäykkää mämmiä.

Stouttinen paahteisuuskin oli vähän taka-alalla. Taustamakuina kuitenkin on esim kahvia ja jonkin sortin pähkinää.

Yebisu Creamy Top Stout oli vähän toista kuin odotin. Kielimuurin estäessä tekstin ymmärrettävän lukemisen muodostin mielipiteeni kuvan ja nimen perusteella. Odotin siis paksua ja kermaista, sain kevyttä ja kevytkermaista. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvinkin mukava tapaus!