Maukkaimmat maistelut

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Alkon Käsityöläisoluet 2017: Panimo HIISI - Pirunpelto Kivibock

Viikko mennä rämisi räntäsateineen. Lauantai-illan kunniaksi onkin hyvä taas hetkeksi rauhoittua laatuoluen pariin. Teemalla Alkon käsityöläisoluet mennään vieläkin ja tällä kertaa vuorossa on tutun ja turvallisen Panimo Hiisin tuotos. Pirunpelto Kivibock!

On bockia, dobbelbockia ja nyt kivibockia. Mutta mitä se ihan tavallinen on? Olutpöytäkirjassaan Anikó Lehtinen kuvailee bockia ihan vain vahvaksi lageriksi. Saksanmaalta, Baijerin ja Munchenin alueilta peräisin olevat bock ja isoveljensä dobbelbock ovat yleisesti tumman paahteisia ja tuhdin maltaisia sekä suutuntumaltaan täyteläisiä. Ilmeisesti Karhun Tosi Vahva luokitellaan näihin oluisiin. Empäs tuotakaan arvannut, vaan nyt tiiän.

Hiilivuoren varjois’ saunoo
pukki, paimen pohjoisen
Pirunpellon kantoi kasaan
kanneks kiukaan kivisen.

 Kepeästi lasiin vilahtava pukki on ottanut ylleen varsin tummanpuhuvan kaavun, joka valoa vasten tutkaeltaessa paljastuu hyvin ruskeanpunaiseksi! Tuoksu lupaa paljon mallasta, ruisleipäisyyttä ja jopa kahvia. Tuleekohan pullaa kans. Tapansa mukaan, HIISI on kirjaillut pirunpellonkin etikettiin musiikkisuosituksen. Tämänkertaisen tuotteen nautintaan tahtia luomaan suositellaan artistin Howlin' Wolf  Built for Comfort -kappaletta. Kaavitaampas se esiin ja pistetään soitellen!


Voi että, voi pojat kuulkaas. Tummasävyistä olutta ja tummasävyistä bluesia. Tämän biisin säestyksellä Pirunpelto alkaa maistua hieman mustavalkoelokuvalta. Älkää kysykö miksi.


Pirunpellon kivisistä syvyyksistä todella kumpuaa hento paahteinen sauhu. Punagraniittilohkareiden seassa lilluu paksulti mallasta, seassaan mokkaisia saarekkeita. Alkon lehtinen kuvailee tätä myös luumuiseksi ja kevyen toffeiseksi, samoin kuin mausteiseksi ja pitkäksi. Luumuista en tiedä, pientä kinuskista toffeisuutta kyllä löytyy jostain makujen pohjalta. Humala ei kasva hyvin Pirunpellossa, sillä se on tässä tapauksessa jäänyt vähän altavastaavan rooliin pitämään hommaa kasassa.

Mielestäni Panimo HIISI löysi Pirunpellon kivikosta sen oleellisen, loihtien esiin maltaiden parhaat puolet pitäen silti puurot ja vellit erillään. Mahtava bluesin tahtiin nautiskeltava olut. Olisipa paikkakunnalla jokin hyvä bluesbaari jonne voisin lähteä tunnelmaa jatkamaan...

torstai 16. maaliskuuta 2017

Alkon Käsityöläisoluet 2017: Mustan Virran Panimo - Pistolekors Porter

Alkon käsityöläisoluiden maistelut jatkuvat hitaasti mutta varmasti. Tällä kertaa vuorossa on tummaa porteria suoraan Savonlinnalaiselta Mustan Virran panimolta. Tämä söpöön punkeropulloon tuupattu musta herkku tuli Alkon valikoimaan vähän jälkijunassa, mutta hyvä kuitenkin kun saatiin!

Mustan Virran panimo sijaitsee Savonlinnan Pääskylahdessa. Vuonna 2015 syntynyt panimo lainaa nimensä Olavinlinnan edustalla virtaavasta, varsin tummasta joesta. Oluidensa nimet Mustan Virran panimo lainaa samaisen linnan 700-vuotisen historiikin varrella syntyneistä legendoista ja tarinoista. Nämä tarinat myös toimivat oluiden inspiraation lähteenä ja tuloksena onkin varsin mahtipontisen kuuloisia oluita. Kuten vähän mediahuomiotakin saavuttanut St. Olaf Pale Ale joka perustuu pyhän Olavin tarinaan. Muita oluita ovat Olavinlinnan mustan pässin tarinaan pohjautuva Pässi IPA ja muuriin elävältä muuratun neidon tarinaan tukeutuva Neito Golden Ale.


"Sääminkiläinen sotilas Yrjö Ollinpoika huomasi vihollisen
lurjusmaisen sotilaan saaneen tähtäimeensä itsensä kuningas Kustaa II:sen.
Ollinpoika ryntäsi vihollista päin sysäten hänet kumoon omalla pistoolillaan.
Tarinan mukaan sotilaiden pistoolit olivat tappelun tuoksinnassa ristikkäin.
Tästä sattumuksesta kerrotaan saadun ajatuksen Pistolekors-nimeen ja 
sukuvaakunassa olevaan kahteen ristissä olevaan pistooliin.
Ollinpoika aateloitiin ja näin sai alkunsa Pistolekorsien aatelissuku.
Suvun jäsenistä monet toimivat myös Olavinlinnan pääliköinä."

Näin kuului Pistolekors-porteria inspiroinut tarina. Pistolekors on pullokypsytetty ja hiilihapot syntyvät pullossa silleen niinku itsestään. Alkon kuvasto kuvailee olutta sanoin "Ruskeanmusta, täyteläinen, samea, keskiasteisesti humaloitu, kevyen suklainen, hennon mokkainen, mausteinen, pehmeä." Mut nää on taas näitä Alkon ympäripyöreyksiä. Kaippa sitä kevyttä suklaata ja hentoa mokkaa on. Katsotaampa.

Hankala ottaa hyvää kuvaa tämmösestä tervasta.

Mutta joo, tummaa on. Tuoksultaan tämä ei ole oikein mitään. Pientä paahteista häivähystä lukuunottamatta tässä tuoksahtaa se pullokäymisen sivuvaikutuksena oleva suodattamattomuus, eli hiiva. Pullon pohjalle jäikin suhteellisen paksu kerros sitä ..pohjahiivaa(heh hehe).

Makupuolella touhu sitten taas on ihan eri. Mokkaisuus tunkee läpi heti ensimmäisenä, hento suklaa heti välittömässä vanavedessään. Kahvisuus on kuitenkin varsin voimakas. Voisin kuvailla tätä vaikka kahvin ja tumman suklaan sekoituksena. Ei paha, ei ollenkaan paha! Kahvisuklaasuhinan jälkeen jäljelle jää pieni mausteisuus jonka tyyppiä en osaa oikein paikallistaa. Pistoolien paukkeen ja terävyyden tähän jälkikäteen tuovat tietenkin humalat, joita tässä on kuitenkin kolmea eri laatua. 
Pistoolit osuvat päähän 7% tarkkuudella. Tämän ollessa sama kuin Pistolekorsin sisältämä alkomahoolirosentti. Pullokäymisen tuotoksena olevat hiilihapotkin ovat Pistolekorsissa vahvasti läsnä. Happojen meininki oli ensialkuun lähes limpparimainen, mutta onnekseni ne hiipuivat melko pian maistelun jatkuessa. Muuten olisi ollut Hokkasen Ollin sanoin liian hapokasta.

Mustan Virran Pistolekors Porter on Suomalaisittain hyvä porter. Ei sisällä erikoisia temppuja, mutta sitäkin mielenkiintoisemman tarinan. Pistolekors on suoraviivainen, tumma, paahteinen ja sopivasti humaloitu mutta ehkä piirun verran liian hapokas. Porteriksi tämä on suutuntumaltaan hapokkuutensa ansiosta suhteellisen kevyt. Olen myöskin edelleen sitä mieltä että tällaisia lyhytkaulaisia pulloja saisi olla käytössä enemmänkin kuin muutamalla panimolla.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hospoda Korunan kausihanasta saa pullaa: Prykmestar Kardemumma Stout

Maaliskuisen räntäsateen keskeltä on mukava poiketa lämpimään, huurteiselle.
Hospon kuulussa kausihanassa on ollut monennäköistä mallasjuomaa. Mausteina näissä on ollut yleensä jotain hedelmää, yrttiä tai nokkosta. Nyt kuitenkin ollaan jännän äärellä, sillä Vakka-Suomen Panimo on alkanut leipomaan. Kyseessä on siis Prykmestarin Kardemumma!


Hassuissa, niksipirkan mukaan monikäyttöisissä muoviputkiloissa myytävä kardemumma on monelle varmaankin tuttu leivontapuolella ja sielläkin lähinnä pullataikinan mausteena. Juomapuolella tätä ei suomenmaalla juurikaan käytetä, mutta tuolla etelän maissa sitä löytyy muun muassa teenä. Itselleni kardemumman käyttö juoman mausteena on tullut tutuksi lähinnä AMK:n vuoden 2010 fuksiaisissa juotetussa litkussa. Se oli muuten pahaa, hyi saatana.


Prykmestarin juotavassa pullassa kardemumma löytyy heti ensimmäiseksi tuoksussa. Pullataikinan mauste tuntuu nenässä heti ja varsin terävänä. Jäljessään tämä kuljettaa ilmeisesti paahtomaltaita, jotka sekoittuessaan antavat tuoksuun jotenkin lakritsaisen häivähdyksen. Baarimikolta sain kuulla, että siihen se kardemumma jääkin, mutta en usko ennen kuin maistan.

Kehvatsu, niinhän siinä näköjään pääsee käymään. Suuhun päästessään kardemumma katoaa melkein kuin pieru saharaan. Stoutille ominaisten paahtomaltaiden iskun jälkeen kuitenkin tuntuu pieni häivähdys jotain yrttistä... Olisiko se kaardemummaa? Koko makumysteerin viimeistelevät kuivakat humalat EBU-arvollaan 35.
Kun ajattelee, "mumman" häviämisen saattaa selittää se vahvaan mutu-tuntumaan perustuva fakta, että kardemumma on varsin hankala mauste annostella oikein. Se joko ei maistu ollenkaan, tai sitten se maistuu ja kunnolla. Tiedätte mitä tarkoitan, jos koskaan pullaa syödessänne olette puraissut kardemummahippuun.

Stouttina Kardemumma stout on varsin kevyt eikä suutuntumaltaankaan kovin paksu. Tämänkin kanssa kannattaa varata aikaa ja antaa tavaran hieman lämmetä jotta kaikki maku tulee esille. Odotellessaan voi vaikka miettiä kardemumman mysteeriä ja pohtia minne se häviää.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Synttärispeshul: Fuller's 2015 Vintage Ale

Rikon vähän käsityöläisoluiden maistelukomboa. Viime kesästä saakka kaapissani virunut Fuller's:in Vintage saa viimein paljastaa salansa. Hommasin rajatun erän oluen jo ajoissa ja olen säästellyt sitä erikoistapauksia varten.

Nyt on kuitenkin "erikoistapaus", sillä huomenna, 5.3. on meikäpojan synttärit! Melkeinhän tässä kohta ollaan vintagea itsekin!

Kirjoittajan kommentti: Tämä maistelu suoritetaan kotikonnuillani Pohjois-Savon Sukevalla.


Fuller's:in panimot on tuottanut Vintage Aleja jo vuodesta -97 asti, olut per vuosi. Vintage on yhdistelmä vuotensa parhaista maltaista ja humaloista sekä suorittanut loppukäymisensä pullossa. Vuoden 2015 Vintage on tehty lattiamallastetuista Maris Otter maltaista ja humaloitu Target-, Northdown-, Challenger- ja Goldings humaloilla. Kaikki tietenkin Brittein omaa tuotantoa. Voltteja tässä on topakat 8,5%, joten kyllä tämä varmaan jossain vaiheessa tukkaan nousee.

Ja tottakai jokainen Vintage Ale pullo on numeroitu. Itselleni sattui nro. 107 444.

Pullo rapsautettiin auki vanhalla kunnon Riemunopalla!

Vintage Ale on väriltään punertavan ruskea ja pullokäyneeksi melko kirkas! Tällä kertaa olinkin viisas enkä rumputellut pullon pohjalta moskia messiin. Vaahtoa oli kohtuullisesti mutta se hävisi melko pian. Tuoksu on makeahko ja hassulla tavalla myös hieman lakritsainen. Tämäpä jännää...

Lakritsaisen tuoksun jälkeen odotin maun olevan vähintäänkin yhtä jännä. Maku on kyllä erikoinen. Maltainen hedelmäisyys joka syöksyy sitten neljän humalalajikkeen luomaan happamaan syleilyyn. Tässä kyllä on löydetty varsin hyvä tasapaino maltaiden ja humaloiden kanssa. Maris Otter on minulle täysin uusi mallaslaji, mutta soisin sitä käytettävän enemmänkin, jos sillä saadaan tällaista aikaan. Todellinen nautiskeluolut, juuri sopiva vuosipäivän juomingiksi!

Hyvä olut. Olisi kait tämä ollut joskus arvokaskin, jos olisin jättänyt juomatta. Mutta mitäpä sitä säästelemään, kun synttäritkin on kuitenkin vain kerran vuodessa!

torstai 2. maaliskuuta 2017

Lekalla päähän! Alkon Käsityöläisoluet 2017: Saimaan Juomatehdas - Brewer's Special Copper Mallet Red Ale

Torstai, sehän on vähän niinku pikkulauantai jos keskiviikko on pikkuperjantai. Joten olisi taas aika korkata seuraava vuoden 2017 Alkon käsityöläisolut. Tämän kertainen nautintoaine on tyyppiään Red Ale, jota Alkon kuvasto kuvailee seuraavanlaisesti:
"Meripihkanruskea, samea, keskitäyteläinen, voimakkaasti humaloitu, hedelmäinen, pähkinäinen, kevyen sitruksinen, mausteinen, pitkä."

Etiketissä oleva "home" viittaa todennäköisesti tähän olueen liittyvään nippelitietoon. Copper Mallet on nimittäin tehty yhteistyössä kotkalaisen kotiolutharrastajan Harri Puhakan kanssa. Puhakka on ansainnut tittelin vuoden kotiolutmestari vuonna 2016 ja olut on tehty hänen reseptinsä mukaan.


Kuparinuija on kuin onkin ruskeaa, vaikkakin hyvin tummaa sellaista. Sameus vielä korostaa tätä tummuutta, saaden tavaran värityksen näyttämään varsin kotikaljamaiselta. Vaahto jäi niukahkoksi ja ohueksi joka hävisi melkein yhtä nopeasti kuin tulikin. Tuoksu Copper Malletissa on alemaisen kirpakka, kantaen mukanaan vihjeitä niin maltaisuudesta kuin humaloinnin potkuistakin.


Maku on hyvinkin maltainen! Copper Mallet:ssa käytettyjen suomalaisten Red Ale-, Vienna- ja Crystal-maltaiden kombo mossahtaa kielelle ensimmäisenä, levittäen lämmintä pähkinäisyyttä makunystyröille. En tiedä yksittäisten maltaiden ominaisuuksista, mutta tässä tämä yhdistelmä toimii varsin hyvin.

Humalointi tuo mylläkkään sopivaa kuivakkuutta. Humaloina tässä on käytetty peräti kuutta eri lajiketta joista Citra-, Centennial, Cascade ja Magnum ovat ehkä ne tutuimmat. Loput kaksi ovatkin sitten meikäpojalle vähän vieraampia, nimiltään Perle ja Styrian Goldings. Humalointi on niin sanotusti keskinapakkaa, vaikka EBU näyttääkin 54.7 yksikköä. Kantavierteen makeus saattaa pehmentää pois pahimmat rähinät. Toisin kuin muissa suodattamattomissa, tässä hiiva ei maistu läpi niin pahasti. Pientä ns. turkkia on tässäkin, muttei niin paljon että meno ihan tumppuuntuisi.

Copper Mallet:in makua voisi kuvailla yhtä aikaa maltaiseksi ja humaloiduksi. Sopivalla mausteisuudella, pähkinäisyydellä ja kirpakkuudella makuyhdistelmä sopii hyvin nautiskeluun. Saimaan Juomatehdas suositteleekin tätä nautittavan Riistaruokien, barbequen, burgereiden ja mausteisten ruokien kaverina. Varmasti toimii!