Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Hospodan Kausihanassa: O'Hara's Winter Star Spiced Rye Pale Ale

Uudenvuoden pirskeet jyktkyttävät koko ajan likemmäs ja likemmäs. Kohta taivaan täyttää valo sekä pauke, ja paniikki jokaisen koiran. Mutta ennen kuin vuosi muljahtaa seuraavaan, on Hospoda Korunan kausihanaan vaihtunut asukas. Irlantilaisen Carlow Brewing Companyn O'Hara's Winter Star.


Oluen panemisella on Irlannissa pitkät perinteet. Jo 1700-luvulla irkut panivat täyttä häkää, mutta ilman humalaa. Ajan saatossa Briteissä ja Amerikassa alkanut käsityöläisoluiden ylösnousemus saavutti myös Irlannin. 90-luvun alkupuolella O'hara:n suku muutaman muun olutintoisen yrittäjän kanssa päättivät astua areenalle nostaakseen Irlannin olutmaailmankartalle.


Öhm, totta puhuakseni oletin Winter Starin olevan tummempaa. Pale Ale -tyylistään huolimatta. Väri viittaakin vahvasti Amber alen suuntaan. Nätin väristä kuitenkin! Nenään tuopista nousevat humalan kuiskaukset. Seassa ehkä hieman ruismaista happamuutta, kuten asiaan kuuluukin.

Maku onkin sitten kinkkisempi tapaus! Tuotekuvauksen mukaan Winter Star on maustettu muun muassa kanelilla ja appelsiininkuorella. Nämä perinteisien joulumausteiden kuuloiset tykötarpeet antavat tälle nektarille hyvin omintakeisen makumaailman.

Hankalahan tästä on rueta makuja erottelemaan! Ensinnäkin suuhun pölähtää happaman makea tyrsky. Ensimaininkien jälkeen seuraa nopea pisto sitruksista makeutta joka hiipuu nopeasti viipyilevään kuivakkuuteen. Melkoinen vuoristorata, kaikki tämä vain sekunneissa!

Aikaisempiin kokemuksiini rukiilla maustettuihin oluisiin verrattuna Winter Star on omaa kastiaan. Yleensä esimerkiksi ruis-IPA:t yms. omaavat paksuhkon ruisleipätaikinamaisen happamuuden. Mutta O'Hara's Winter Star:in ruis on nopea ja saattaa jäädä helposti huomaamatta. Appelsiininkuoren sitruksinen makeus lempeyttää olutta sopivasti samalla kun kaneli lämmittää ja jättää suuhun napsuvan tunteen.

Vain nelosoluen vahvuisena tämä ei ole turhan "viinainenkaan". Oikein makoisaa tavaraa, suosittelen lämpimästi!

torstai 22. joulukuuta 2016

Hospoda Korunan Kausihanassa: PÄSSI! Siis Mufloni Joulupässi

Joulumieli on saapunut Hospoda Korunaan sarvekkaassa muodossa. Kausihanaan on nimittäin tullut mäkättämään Beer Hunter's -panimon Mufloni Joulupässi! Tämä ei nyt ole semmoinen olkinen pukki mikä tuntuu roihahtavan aina tuolla länsinaapurissa vaan...
http://files.fitfashion.fi/wp-content/uploads/sites/8/2014/12/13726_orig.jpg 
No ei nyt sentään.

Kuvauksen mukaan tämä porter-lajinen pässi on maustettu kookoksella ja humaloitu Columbus-humalalla. Mutta antaahan hyvän ensin lämmetä. Nämä kun tuppaavat olevan hanasta suoraan juotuna vähän turhan kylmiä eikä kaikki maut ja aromit pääse täysin oikeuksiinsa! Porterithan pitäisi tarjota jotakuinkin 6-8 asteisina.


Kuitenkin lämmön ja tunnelman nousua odotellessa voi jo koittaa urkkia tavaran tuoksumaailmaa. Ensinnäkin nenään loikkaa tumma kahvi ja vähintään yhtä tumma suklaa. Tuoksun puolestakin tämä lupaa vahvaa runkoa ja paksua tuntumaa.

Makuna sitä kahvimokkaa on vielä runsaammin! Toisin kun voisi olettaa, kahvin mukana ei tarjotakkaan pullaa vaan napakka naukku humalaa. Nyt kun tavara on hiukka lämmennyt, voi hitaasti ja hartaasti makustelemalla havaita Joulupässin makeamman puolen. Josko se kuvauksessakin mainittu kookos siellä kummittelee? Maku on kuitenkin enemmän hunajaisen toffeinen, semmoinen tuhti.


Joulupässi jättää suuhun paksun "kerroksen" mokkaa. Kookos itsessään jäi kyllä nyt pahasti kokematta, mutta ehkä se sekoittui kaikkeen muuhun niin ettei sitä enää voinut erottaa omana itsenään. Porteriksi humalat napsuvat mielestäni melko sopivasti, vaikka joku puristi varmaan nokkaansa nyrpistäisi. Kuuden rosentin alkomaholit töpäköittävät makua omalta osaltaan.

Ei ollenkaan huono!
Tämän maistelun osalta Pohjahiivat painuvat maaseudulle Joulunviettohon mässyttämään mahan täyteen kinkkua. Toivotamme kaikille lukijoille oikein antoisaa Joulua ja onnellista uutta vuotta! Juokeehan olutta, mutta kohtuudella!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Vaihteeksi talvea: St. Peter's Winter Ale

Otetaampas tähän väliin vuodenaikaan sopivampi olut ettei mennä ihan väärällä tavaralla väärään aikaan. Onhan kuitenkin jo talvi ja ulkona peräti lunta ja pakkasta! Eihän sitä silloin passaa hörppiä mitään kesäoluita kuten raikasta vehnää tai muuta hässäkkää!


St. Peter's:in panimo sijoittuu Englannin Suffolkiin. Panimo omistaa vuoteen 1280 ajoittuvan ikiaikaiseen St. Peter's Hall:in, jossa tätä nykyä toimii panimoravintola. Panimo itsessään rakennettiin vasta vuonna 1996, mutta nostaa edelleenkin vetensä Hall:in noin 700 vuotiaasta kaivosta jossa vesi on pysynyt hyvänä ja takaa panimon oluille hyvän maun. St. Peter's:in käyttämä, lääkepullomainen ovaali pullo on tarkka kopio Gibbstownin Thomas Gerrardin vuonna 1770 luomasta pullosta.


Pyhän Petterin talviale vaikuttaa rehellisesti portterimaiselta. Värikin on jopa yllättävän tummaa kun oletin sen olevan enemmän punakkaa! Tuoksu lupailee kovasti tummaksi paahdettua ja makeaa mallasta, mutta myös jotekin kahvimaisia vivahteita. Hassua...

Pullon takaetikettiä syynätessä Winter Alen sanotaan olevan "syvän rubiininpunainen". Itseasiassa kyllähän se sitä on. Värin löytäminen ainakin tämän mallisessa lasissa vaati avukseen taskulampun jolla tykittää valoa lasin läpi. Kyllähän se on punainen. Hyvin, hyvin, HYVIN tummanpunainen.

Makuasioista kiistellessä voi huomata, että Winter Ale on ulkonäköään lähempänä Porteria! Maku on hyvinkin paahteinen ja tumma, muttei suinkaan yhtä paksun oloinen tai peräti tunkkainen kuin jotkut Porterit. Kuuden ja puolen rosentin alkoholipitoisuus morjenstelee mennessään, mutta ei anna kiinnittää itseensä liikaa huomiota. Huomion ottavat juurikin mainitsemani maltaat, jotka yllättävät kahvimaisilla vivahteillaan. Kuivaa katkeroa kekoon kantavat humalat, joita Winter Alessa on maltillisesti.

Mitään kauhean talvista en tästä kyllä nyt löydä. Ehkäpä käsitys "talvisista mauista" on erilainen meille suomalaisille kuin briteille. Mutta sitten taas, eihän tämä olekaan mikään jouluolut. St. Peter's:in jouluolut on sitten asia erikseen ja jää maistettavaksi jonnekin tulevaisuuteen, Winter Ale on kuitenkin, jälleen kerran, hyvä sekoitus tummaa porteria ja tavallista alea. Tummaakin tummemmanpunaista ja maistuvaa. Kippis, ja älkää hukkuko hankeen!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Marjaisaa! Panimo Hiisi - Kratti

Tryy! Olisi viimeinkin aika alkaa hoitelemaan pois tuota turhankin suureksi paisunutta "backlogia" näiden maisteluiden osalta. Jääkaappi on kohta puolillaan kaikennäköistä maistettavaa eikä kaikkeen meinaa millään löytää sopivaa saumaa maistella. Mutta nyt!

"Kratti metsän mielipuoli. 
Yksisilmä - kummajainen.
Nauraa kannot kumisevat,
kuin varjo seuraa kätkössänsä."

Hiisin oluille tyypilliseen tapaan etiketissä on siis loru. Musiikkisuosituskin löytyy, eli Mr. Oizo - Analog Worms Attack. Laitetaampa päräjämään samantien. Kratti on siis marjaisa saison johon on sotkettu kotimaista mustaherukkaa ja puolukkaa. Luvassa on siis varsin mielenkiintoinen setti.


Kratin väri on itseasiassa punaisempi kuin mitä kuva antaa ilmi. Luulin aluksi kaatavani lasiin pelkkää viinimarjamehua! Tuoksu antaa ilmi saisoneille ominaisen hapokkuuden ja keveän marjaisuuden. Ainakin se mustaherukka löytyy jo ihan nenällä aistien. 

 Ootteko ikinä hörpännyt herukkamehua ns. raakana suoraan pullosta? Siis ilman lisättyä vettä ja sokeria? Kratin makumaailma on hyvin, hyvin lähellä tätä. Muttei ehkä yhtä irvistyttävä ja puistattava. Saisonmaisen hapon kintereillä kirmaa tunnetusti kirpakka puolukka. Puolukan jälkimainingeilla tulee sitten se kaikille tuttu mustaherukka, tai meikäläiselle mustaviinimarja. Suodattamattomana Kratissa on tallella kaikki kiva, eli hiivat yms tauhka.

Hapoista puheenollen, Analog Worms Attack on melko happoisaa musaa. Hapokkaat musamäiskeet hapokkaalle oluelle! Nyt sopii! 

Panimo Hiisin Kratti lunastaa kyllä etikettinsä sanat ja meningin. Kirpsakkaa on. Melkein limpparimaista, muttei läheskään yhtä imelää. Marjoista tulee hyvä säväys saisoniin, vielä parempi kun kyseessä on kotimaiset maamme marjat! Kyllä tätä juo. Ehkä menisi paremmin helteisenä kesäpäivänä kuin näin joulukuun puolessavälin, mutta mitäpä pienistä. 

Hiisi suosittelee Krattia nautittavan "vuohenjuustosalaatin tai vaikapa belgialaisten vohveleiden ja kermavaahdon kanssa". Kokeilkaapa joku ja kertokaa sitten minulle!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kausihanassa Hospodan: Malmgård Eldorado Brown Ale

Voi kuulkaas! Meikäläinen on tässä lähiaikoina räikänyt "oikeissa töissä" niin raivolla, ettei ole jäänyt aikaa eikä energiaa edes oluelle! Ei kai ollut liian ikävä?

Mutta nyt loin itselleni aikaa ja könysin tuttuun ja turvalliseen Hospoda Korunaan nuuhkimaan uusinta kausihanatuotetta. Kyseessähän on Malmgårdin Eldorado Brown Ale! Eldoradosta tulee aina mieleen se jokin etelä-amerikan intiaanien tarunhohtoinen kaupunki missä kaikki on kultaa. Jopa kalja.

Kappas perkele, ruskeaahan se! Vieläpä melko sakean oloista sellaista.

Tuoksun puolesta Eldorado ei tarjoa oikein minkäänlaisia elämyksiä. Tai sitten nokkani on niin ummessa ettei sillä haistakaan. Mutta makunsa puolesta Eldorado on hyvinkin alemainen, yllätyysh! Kun vielä vähän makustelee, paljastuu oluesta vivahteita sekä rapsakasta Pale Alesta että tömäkämmästä Porterista. Tästä makumaailmojen yhdistelmästä päättelen värinkin tulleen.

Kuvailisin makua myös pähkinäiseksi. Hieman saksanpähkinäinen tai mantelimainen maku uhkaa jäädä vähän taka-alalle, mutta Eldoradon kitalakeen kipuava humalointi tuo sen esille varsin hyvin. Kaiken tämän viimeistelee suuhun haikuamaan jäävät lempeä humalan katkero ja makeahkot maltaat.

Lämmetessään Eldorado paljastaa kultansa. Maltaat ottavat selvästi hieman suklaisemman asennon ja humalointi saa hedelmäisemmän otteen. Tätä ei siis todellakaan pidä kiireessä hörsiä, vaan antaa itsensä rauhoittua oluen ääreen. Olutkin kiittää!

Malmgårdin Eldorado Brown Ale ammentaa makuaan sopivasti Pale Alejen ja Porterien maailmoista, ottaen molemmista parhaat palat ja sotkien niitä keskenään silmäkulmat pilkettä täynnä. Loistava naposteluolut joka paranee kokoajan!