Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syysiltain lämpöä: Hiisi Inki, Inkivääri Pale Ale

Hopsansaa. Viikkoja on vierinyt edellisestä maistelusta joten on aika korjata saldoa. Tällä kertaa vuorossa on jo aikansa jääkaapissani pyörinyt Hiisi Inki -inkivääriolut. Inkiväärioluet ovat olleet minulle pieni mielenkiinnonkohde jo jonkun aikaa, mutta häpeäkseni saan todeta että viimeisin juomani inkivääri"olut" on varsinkin naisten suosiosta nauttiva Ginger Joe. Tämä viiksiolut on kuitenkin lähempänä siideriä kuin olutta.

Jyväskyläläisen panimo Hiisin Inki on pisti silmääni yllätys yllätys, paikallisen Alkon hyllystä. Hiisin tuotteet ovat saavuttaneet kansan ja olutharrastajien parissa hienon suosion niin Suomenuskosta ammentavalla tyylillään kuin eriskummallisilla oluillaan. Harmillisen harvinaista herkkua vain näin syrjässä!

Tässä vaiheessa huomioitakoon, että Inki on GLUTEENITON! Joten myös viljaepäyhteensopivat voivat tästä nauttia!

"Inki neito Inkeroinen,
maasta paennut matkoihinsa."
"Kantoja kummia taivaan yllä, nurjia puitaan painelevi.
Louhen lintuja lennättävi, kutsuja kielillä kirvoittavi - Urjan maalla viimoja veistää, kuutamoa kuumaa sytyttelee."

Näin kuuluvat Inkin avaussanat. Sitten kuuluu *tsih*.


Lasiin lipsahtaessaan Inki esittäytyy ensin kirkkaana ja oljen värisenä, mutta paljastaa sitten suodattamattoman puolensa leyhäyttäen sekaan hieman sameita kiehkuroita. Hajusteenaan Inki käyttää lempeää marjaisuutta inkiväärin jääden tuoksupuolella hieman taka-alalle.

Makuasioissa ollaan jännääkin jännemmän äärellä. Vähän niin kuin olettaisit salmiakin olevan suolaista, mutta sitten syödessä se ei sitä olekaan! Oletin ensialkuun inkiväärin olevan suuressa osassa, mutta Inkin Pale Ale -sukuisuus tunkee läpi kuin lauma vihaisia keskipohjalaisia.

Humaloinnin kuivakka yskäisy kajahtaa suussa ensimmäisenä, hiipuen hiljalleen lempeään hedelmäisyyteen. Käsikirjoituksessa seuraavana oleva inkivääri tulee tässä kohtaa esille kantaen kekoon oman lämpimän tuulahduksensa. Tämä lämpö jää itseasiassa viehkeästi viipyilemään kielenkannoille.

Mutta arvatkaas pojat ja tytöt mitä!? Etiketissä on ruoka- ja jopa musiikkisuosituksia! Neuvona on nauttia Inkiä tulisen BBQ-kananpojan kyytikaverina. Musiikkimausteena sitten taas elektronista poppia, bändisuosituksena joku LCMDF. Etsitääs ja katotaas.


Jaah, no tuota. Musatyyli on melkein tuttu, mutta ko. yhtye outo. Mutta ilmeisesti kyseessä on ihan Suomi-Finland-Perkele kotimainen bändi joten propsit siitä! Hyvin tytöt vetää elektronik myzik! Kun etsimällä etsii, löytyy oluen ja musiikin välillä jotain yhtäläistä. Musiikin energinen fiilis komppaa jotenkin Inkin kuplivaa kuivakkuutta ja lämpöä. Kai tässä on jotain syvempääkin yhtäläisyyttä, mutta kaltaiseni hei-hei-hevimies ei niitä älyä.


Panimo Hiisin Inki oli uusi ja omituinen tuulahdus. Toisaalta varsin hyvä Pale Ale, mutta sitten taas olisin toivonut tältä enemmän potkua. Varsinkin sitä inkivääriä. Joten tällä kertaa annan tälle arvosanaksi kaksi peukkua ja viiksiin tuhahduksen, sillä tämä on enemmän Pale Ale kuin inkivääriolut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti