Maukkaimmat maistelut

lauantai 17. syyskuuta 2016

Öktobärfäst! Eli maistamme kolmea Oktoberfest-olutta.

On taas se aika vuodesta, kun kauppoihin ja ravintoloihin jytkähtää satsi sadonkorjuuolutta. Yleensä se on valtava lava Paulaneria, mutta löytyyhän sieltä myös jotain muutakin. Maistamme siis kaverini Villen kanssa seuraavia kolmea olutta:

Mallaskosken Oktoberrauch, Ayinger Kirtabier ja Mikkeller Oktoberpretzel.
Kaikki Alkon uutusoluita tälle Oktoberfestille.


Ensin rusautettiiin auki Ayingerin Kirtabier. Väri on meripihkamaisen ruskea. Vaahtosi muuten aivan saatanasti, joten oluen jakaminen kahdenkesken vaati pientä suunnittelua.

Tuoksussa tässä ei ole hirveästi annettavaa, mutta maku on täysin eri maata. Alkon esitteen mukainen pieni toffeus on vahvasti mukana. Toffeeseen tarttuu kiinni myös pieni paahteisuus ja maltaat. Maku tuntuu suussa paksulta ja tukevalta, mutta humaloiden pieni kitkeryys keventää tunnelmaa loppua kohden.

Ville: Henkilökohtaisesti löysin toffeisuuden ja kitkeryyden. Hento toffee kruunaa muutenkin erinomaisen oluen.


Seuraavana uhrasimme Mallaskosken Oktoberrauch:in

Väri on tummempi mutta kirkkaampi kuin Kirtabierissä, taipuen tumman lagerin puolella. Tuoksu on savuisen viskimäinen. Mutta savua tässä on se on selvä. Maussakin savu on pääosassa, sivurooleista löytyy sitten kaikkea muuta. Kuten esimerkiksi makeat maltaat ja pienenpieni hedelmäisyys. Vähän lämpöä saadessaan Oktoberrauch avaa itseään paremmin ja hedelmäisyys nousee suurempaan osaan.

Ville: Yllättävän voimakas humalointi ja makeus luovat mielenkiintoisen kontrastin.

 Illan viimeisenä sitten vähintäänkin erikoisennäköinen Mikkeller Oktoberprezel! Etiketti tuo mieleen Batmanin...

Melko suodattamattoman oloista ja tuoksahtaa hieman hiivalle. Maku on oudosti saisoniin viuhahtava ja kiero. Alkon esitteen kuvailemasta "muroisuudesta" en löydä viitteitä. Makeus sotkeutuu hieman juurikin tuohon saisonmaiseen happamuuteen.

Ville: Muroisuus taitaa juurikin viitata tämän oluen makeuteen. Mieleen tulee hämärästi muistikuvia sokeroiduista muroista.

Siinäpä sitten oli tämänkertaiset Oktoberfest-oluet. Näistä kolmesta parhaimman löytäminen on hankalaa, sillä molemmilla on tottakai eriävät mielipiteet. Itselleni parhaimman paikan ryösti lämpimällä savuisuudellaan kotimainen Mallaskosken Oktoberrauch. Ville taasen löysi itselleen parin Ayingerin Kirtabieristä, kehuen sen tasapainoisuutta.