Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Hospodan Viskimaistelu vol 2. Tullamore Dew ja The Balvenie



Viime kerrasta on jo useampi kuukausi. Silloin maisteltiin "lapparia" eli Laphroaigia neljän lasin verran. Tämän kerran maistelun veti, varsin onnistuneesti, herra nimeltään Jyri Pylkkänen. Kertoi myös toimivansa portfoliomanagerina. Mikä se sitten tässä yhteydessä onkaan. Maistelussa ei kerrottu miltä asioiden kuuluisi maistua, vaan annettiin itse kunkin tuohiturvan keksiä maut itse!

Tullamore Dew & Brew          


Pämppärää! Nyt juotiin kuutta eri sorttia, joista kolmen Dew:n kanssa opeteltiin oluen ja viskin makujen yhdistely. Ei sentään pilattu hyvää viskiä sotkemalla siihen olutta, vaan tarkoitus oli keksiä että mikä kolmesta eri oluesta sopii hyvin minkäkin viskin kanssa ja kuinka maut muuttuvat.

Tullamore Dew Originalin, 12 vuotiaan ja Phoenixin kavereina oli tarjolla Holbaa, Mallaskosken HopGunia ja stoutteja edusti Guinness. Tämä koko ajatus oluen ja viskin yhdistelemisestä tuli aivan puskista. Joskus olen kuullut "syvyyspommeista" tai "uppotukeista", mutten ole sellaista maistanut. Otin tekniikan kyllä mielenkiinnolla vastaan.

Ööli+viski -comboilu meni eteenpäin melkoisella vauhdilla enkä oikein meinannut pysyä perässä. Yritän silti saada muistiinpanoistani selvää.

Dew & Brew on irlantilaisen Tullamoren oma keksintö, eikä suinkaan Hospodan baarimestarin kikkailua. Aloitimme maistelun tuiki tavallisesta irkkuviskistä, Tullamore Dew:stä.

original noshadow new 
Tullamoren oman kylän mehu. Tässä on myös kolmea eri tislettä. Itsessään Dew oli melko pehmyt, niin sanottu perusviski mitä voi juoda melko huoletta. Holban kanssa sekaisin hörpättäessä viski kuivattaa oluen maut, tehden siitä rapsakkaa. Mallaskoski sitten taas saa viskistä hyvin lisäpontta hedelmäkattaukseensa. Dew ja Guinness olikin sitten erikoisempi tanssipari. Viski raahaa Guinnessiin jälkimakuun kahvin takaisin ja nostaa sen suoraan eturiviin ja jättää sen norkoilemaan siihen.
12yr noshadow new 
Kierrossa seuraavana oli sitten tämä Tullamoren kakstoistavuotias Special Reserve. Aivan kuvanmukainen ei maistelussa käytetty pullo ollut, mutta eiköhän tuo samaa tavaraa ole. Erona edelliseen tässä on se, että sekoitteessa on suurempi osa "pot still" ja mallasviskejä. Special reserveä on myös kypsytelty enemmän Sherry- ja Bourbon -tynnyreissä.

Mieleen jäi viskin tuoksussa häilyvä hunaja. Maistelun tahdin kiihtyessä en ennättänyt kokeilla 12v:tä kuin Holban ja Mallaskosken kanssa. Holba ei tullut tästä yhtään sen kauniimmaksi, mutta Mallaskosken Kölschiin viski tuo enemmän makeutta. Kaikki katkeruus häviää ja suun valtaa lämmin kattaus hedelmää, ehkä sitä hunajaa kans.

Sitten vuorossa Dew & Brew -setin viimenen.


phoenix noshadow new 
Phoenix on tehty vuoden 1785 ilmapallo-onnettomuudesta lähteneen kylää tuhonneen tulipalon muistoksi. Kuvaten Tullamoren nousun tuhkista kuin feeniks. 55% alkoholivoltit ovat koko setin tömäklöimmät ja se kyllä tuntui. Tätä en myöskään ennättänyt maistaa kuin Mallaskosken ja Guinnessin kanssa.

Mallaskosken kanssa tanhutessa Dew on samoilla linjoilla kuin edellinenkin. Kölssi saa tästä vielä enemmän hedelmää kantaakseen ja ottaa kasvoilleen heleän, katkerovapaan hymyn. Guinnessin kanssa viski painii samassa sarjassa eikä kumpikaan oikein pääse niskan päälle. Korkeintaan saavat muokattua toisiaan pehmeämmäksi.

Siinä oli Tullamoren Dew & Brew -setti. Mielenkiintoinen idea ja toteutus. Esittelijä neuvoi kokeilemaan erilaisia viskejä ja oluita. Jonkunlaisena nyrkkisääntönä voinee pitää sitä, että yrittää valkata vastakohtaisia juomia. Esimerkiksi raskaan ja savuisen viskin kaveriksi siis voisi sopia jokin pale ale.

The Balvenie             

Sitten loikataan Irlannista Skotlantiin. Balvenie on Skotlannin ainut viskitislaamo jossa on vielä toiminnassa ja käytössä oleva mallastuslattia, eli siellä ohran mallastaminen ja kuivaaminen tehdään vielä ihan perinteisin menetelmin. Vähemmällä turvesavulla vieläpä. Tislaamossa tehdään kaikki itse ja viskiin käytettävät ohratkin on peräisin lähipelloilta.

 
Ensinnä maistettavana oli 12 vuotias Doublewood. Kypsytyksen aikana viski on siirretty tammisesta viskitynnyristä toiseen tammiseen sherrytynnyriin. Suussa ensin makeahko, mutta jättää jälkeen rasvaisen ja oudon hedelmäisen jälkimaun joka roikkuu kielellä pitkään. Niistä hedelmistä ei kyllä tiennyt että mitä ne oli.

 
Toisena rivissä oli seitentoistavuotias tuplapuu. Valmistettu ja kypsytelty samalla periaatteella kuin pikkuveljensä vaihtamalla tynnyreistä toiseen. Makuna taas tämä on ihan toista maata. Viskin mausteisuus räjähtää kielelle kuin chilipommi, kuitenkin laantuen myöhemmin. Kaiken räiskeen ja tulisuuden jälkeen maku muuntuu itseasiassa melko raikkaaksi ja kipuaa nenään. Varmaan hyvää yskänlääkettä tämä!

 
Viimesenä, muttei vähäsempänä sitten arvokas 21 vuotias PortWood. Lisämakua ja luonnetta tähän on haettu kypsyttämällä viskiä Portviinitynnyreissä. Viereisestä pöydästä kuuluu kommentti, että tämä tuoksuisi ihan Remy Martin konjakilta. Itse en tiedä kun en ole konjakkeja niin juonut. 

Edelliseen verrattuna tämä on kuitenkin täysin erilainen. Ilmeisesti viskit pehmenee vanhetessaan. Siinä missä 17v läppäisi suoraan kasvoille, tämä sentään kättelee ennen kuin huitaisee. Hyvin pehmeä ja pyöreän lempeä maku. Tätä joisi ihan mielissään. Vaatisi kyllä sen nojatuolin, hyvän kirjan ja takkatulen. Kivilinnakaan ei olisi pahitteeksi.

Siinäpä ne tällä kertaa. Mielenkiintoista settiä ja odottelen innolla seuraavaa maistelua. Kiitoksia Hospoda Koruna tästä mahdollisuudesta!