Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Aitoa Kölniläistä! Sünner Kölsch

Jos vielä muistatte, niin aiemmin maistelin Hospodan hanassa majaillutta Mallaskosken "kölschiä". Koska Kölschiksi saa nimittää vain virallisesti Kölnissä tuotettua olutta, olin hieman ihmeissäni. Eikä se kyllä oluenakaan loppuunsa hirveästi sukkia jalassa pyörittänyt. Mutta nyt kourassa on niin sanotusti ehtaa tavaraa! Katsotaan ja vertaillaan kotimaiseen tuotokseen. Täysin muistipohjalta, sillä eihän sitä enää siellä hospon hanassa ole.



Kölniläinen panimo Sünner on ilmeisesti vanhin Kölsch-tyylisiä oluita tuottava panimo. Panimo on ollut toiminnassa jo vuodesta 1830 saakka ja aloitti ensimmäisenä Kölsch-oluen tuotannon vuonna 1906. Sünnerilla on valikoimassaan Kölschin lisäksi suodattamatonta Hefeweizeniä, lageria ja jonkin sortin tummempaa mallasolutta.

Nytpäs sitten. Mitä se tämmöinen "kölniläinen" on? Alunperin Kölsch lähti liikkeellä hieman sameampana versiona Wieß, eli Kölnin murteella Valkoisesta oluesta. Alkuun Kölsch ei saavuttanut suurta suosiota sillä pohjahiivaoluet levisivät ympäri Saksaa kuin musta surma aikoinaan. Toisen maailmansodan jälkeen Kölnin panimot saivat rakennettua itsensä uudelleen ja Kölschin kotimaanvalloitus voi alkaa uudelleen. Olut saavuttikin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän suosiota Kölniläisten suussa. Siitä se sitten lähti nousuun ja saavutti muidenkin Saksalaisten Hefen kangistamat kielet. EU:n suojelukseen Kölsch pääsi vuonna 1997, joka helpotti sen vientiä muualle Eurooppaan ja merien taa. (Wikipedia)


Mutta sit maistellaan! Pullon avasi Herra Jackson.

Vaahto oli volyymiltään melkein kuin jossain portterissa. Niin hienojakoista ja pitkäkestoisen paksua että melkein teki mieli syödä sitä! Väriltään tämä on aika lailla samanlaista kuin se Mallaskosken versio. Samaan tapaan tummaa olkea. Semmoinen... tavallinen oluen väri. Tuoksu on jossain vielä tuloillaan, tai sitten olen palelluttanut nenäni enkä enää haistakaan mitään.

Maku on monimutkaisempi tapaus. Tässä on joku outo sekoitus perus markettikaljaa, pieni häivähdys saisonia ja loput jotain hedelmää. Maku alkaa sanotaan vaikka Sandelsilla ja päättyy.... johonkin. Tälle jälkimaulle ei oikein löydy vertausta. Alun hedelmäinen makeus kapsahtaa loppupään kuivuuteen jättäen suun napsamaan seuraavaa suullista. Vaahto muuten jättää jänniä pitsikuvioita lasin reunoihin, tämäkin on selvästi osa olutnautintoa!


Maun voi melkolailla tiivistää sanoihin pyöreä, kevyt ja notkea. Humalointi melkeinpä loistaa poissaolollaan, heittäen vain tuhkat perässään kuivattaen suun. Hiilihappojakaan tässä ei sinällään ole. 


Sünner Kölsch on loppuunsa asti tasapainoinen tapaus. Niin sanottu Slow Ride. Maku ei juurikaan muuttunut oluen lämmetessä, vaan pysyi koko yhteisen aikamme ajan omana itsenään. Lempeän hedelmäisenä mutta silti jälkeenpäin kuivakan napakkana. Olut, josta jää aina jano.