Maukkaimmat maistelut

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Rempseää Vappua!

Ulkona on noin 17 astetta lämmintä ja aurinko tykittelee täydeltä laidalta! Kyllä nyt kelepaa!

Pohjahiivat haluaa toivottaa kaikille lukijoille rempseää, simaisaa ja munkkirikasta Vappua! Muistakaa juhlia kohtuudella, olittepa sitten punakaartilaisia tai ette.


Täten kohotan kanssanne maljan kyykkyviskiä ja siirryn nauttimaan "reilusti luonnetta" sisältävää ohrajuomaa. Palaan olutmaisteloiden pariin viimeistään ensi keskiviikkona. Ellei sitten tapahdu niin, että Kajaanin anniskeluravintoloista löytyy jotain blogikirjoituksen arvoista evästä.

Hauskaa, ja ennenkaikkea aurinkoista vappua!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Mallaskosken Kuohu Amber Lager

Tämä päivitys aloittaa virallisesti yhteistyön Hospoda Korunan ja Pohjahiivojen välillä. Tulen siis tulevaisuudessa maistelemaan "Hospan" uutuuksiakin. Tämä ensimmäinen päivitys kertoo Mallaskosken Kuohu Amber Lager, joka on vastikään saapunut Hospodan hanaan.

Seinäjokelaane Mallaskosken Paniimo on suoraselekänen Pohojaammaalaanen panimo. Krhm, eli siis melkein tuosta naapurikunnasta. Panimon kantaisä ja luoja on Johan Wallenius, joka aloitteli panohommiaan jo vuonna 1921 pesutuvan nurkassa. Siitä sitten homma laajeni joen rantaan, missä juomia tehtiin limonadista aina voi niin hyvään olueen saakka. Vuodesta -99 alkaen on panimon tirehtöörinä toiminut tyyppi nimeltään Jyri Ojaluoma, joka puolestaan oppi oluenteon jalon taidon Wallenius-papan pojanpojalta Juhani Walleniukselta.

Mallaskosken Black IPA on muuten varsin herkullista kamaa. Suosittelen kokeilemaan sitäkin! Mutta sitten nenä amberiin tuoppiin.

Valitettavasti tuopista ei tällä kertaa saatu kuvaa.
Mutta siinäpä komea hanalätkä!

Amber lager on, -nimensä mukaisesti, punertavaa. Vaikkakin Kuohu taipui hieman ruskeanpunaisen puolelle. Mutta kuten tiedämme, punainen väri kertoo paahtomaltaisuudesta. Tuoksu vahvistaa epäilyksen, mallasta löytyy.

Maku tuo paahteiset maltaat kielelle. Seassa on myös jonkin verran humalointia, mikä tuo Amber Lagerille mukavaa kuivakkuutta tasapainottamaan liikaa makeutta. Kuiva jälkimaku voi myös olla Mallaskosken Panimon juoni, sillä suu jää ilkeästi napsamaan humaloiden jäädessä tanssimaan kielen perälle. Tätä siis täytyisi saada lisää!

Mallaskosken Panimon Kuohu Amber Lager on melko tasapainoinen keitos. Ei turhan monimutkainen, vaan pohjalaiseen tyyliin suoraselkänen ja helavyötä heilutteleva laatuolut!
 
Kiitokset Kajaanin Hospoda Korunalle tästä makunautinnosta! Toivon, että yhteistyömme kantaa hedelmää!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Se toinen sieltä Lidlistä: Meidän Veikko Nielaisi Limetin

Voi Veikkosta! Tämmöinen tarttui oikeaan käteen samaan aikaan kun Sori Brewingin IPA tarttui vasempaan.

Meidän Veikko -merkin oluita ei ole varmaan missään muualla kuin Lidlien hyllyissä. Välillä Veikko käy hitaalla ja tuottaa tummaa lageria. Toisaalla Veikko räyhää ja vastaa kymmentä jenkkiä. Talvella Veikko sulattaa jään. Veikkoa panee huhupuheiden mukaan Lailitan Wirwoitusjuomatehdas, mutta sataprosenttisen tarkkaa tietoa ei ilmeisesti ole. Varmaa on vain se, että Veikko on Suomalainen.

Meidän Veikko on itse asiassa ottanut hyvin haltuun pienen kieli poskessa -huumorin tuotteidensa etiketeissä. Tämän pullon repäisykorkissakin lukee "Meidän Veikko avataan tästä".


Minkälaista olutta tulee Veikosta kun se nielee limetin? No, melko kirkasta ainakin. Limetti tuntuu nenässä jo avatessa. Meidän Veikko on selkeä kaveri eikä vaahtoa lasiin joutuessaan!

Ensin Veikon nielemä limetti hyökyi turhankin vihaisesti kielelle. Veikon olisi kannattanut pureskella kunnolla ennen nielemistä! Limetti kuitenkin antoi tilaa muillekkin mauille. Sääli vain ettei Veikossa ole juurikaan makua. Oletin Veikon olevan lähes samanlaista kuin esim. Radler, mutta tämä on lähempänä Sol:ia. Erona Sol:iin on se, että Veikolle ei tarvitse pakkosyöttää sitä limettiä.

Limetin niellyt Veikko on siis ihan menevä olut. Varmaan parempi helteisenä kesäpäivänä railakkaissa grillibileissä. Kyyllä tätä juo ennen kuin selkäänsä ottaa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Lidlistä löydettyä: Sori Brewing Out of Office Session IPA

Eksyin kokeilumielessä paikalliseen Lidliin. Lähinnä pööpöilemään päättömästi ja pälyilemään halpoja tuotteita. Käppäilin myös tottakai oluthyllyn luo. Siellä oli halpaa ja halvempaa olut-olutta. Mutta mitä ihmettä, Sori Brewingin olutta? Lidlissä?! Joko minulla on jäänyt joku uutinen välistä tai sitten tässä on takana jotain muuta. Mukaan tarttui Sorin IPAn lisäksi eräs toinen veikkonen mutta se jääköön toiseen kertaan.

Sori Brewing on panimo, joka karkasi Suomenlahden tuolle puolen Viroon halvemman verotuksen ja helpomman yrittämisen perässä. Alkunsa Sori sai Suomessa joukkorahoitteisesti vaihtelua haluavien nuorukaisten Pyry Hurulan ja Heikki Uotilan toimesta. Unelmana oli omaperäisesti muuttaa olutkulttuuria ja luoda jotain uutta. Sori Brewing on vahvasti Suomalainen, vaikka sijaitseekin ulkomailla.

Sori.


Näin kertoo tarinaa etiketti:
"Vietätkö päiväsi paikassa, jossa odotat vain, että kellon viisari napsahtaa maagisen numeron yli? Teet työsi, mutta ilman intohimoa? Laita siis Out of Office -status päälle ja jätä loppuun kulunut työpöytäsi, lopullisesti. Niin mekin teimme. Tämä voimakkaasti humaloitu ja raikas Session IPA sopii kaveriksi unelmien tavoitteluun. Tässä IPAssa on trooppista hedelmää, hieman havua ja paljon aurinkoa."

 Valitettavasti en suostu vielä jättämään omaa työpöytääni, ja kotini on toimistoni joten olen "in the office" aina. Tuoksu Session IPAssa on mieto, ipoista tuttu kuivakka ja sitruksinen. Ehkä jopa ihan hippusen verran hiivainen. Väri on itseasiassa yllättävän tumma, tuommoinen tummahkonruskea.

Maku on kyllä mukavan raikas ja rapsakka. Havuja perkele! No ei niitä nyt kauheasti ole, pientä katajaisuutta on havaittavissa makuelämyksen taka-alalla, käsikähmässä humalan kanssa. Valitettavasti etelän hetelmät ei löydä paikkaansa meikäläisen kieleltä. En siis löydä niitä. Vika on varmaan tuopin ja jakkaran välissä.

Päivittäistavarakaupasta bongatuksi yllättävän maistuva IPA. Ihan näilläkin prosenteilla.
Vakavaa olutta ei niin vakaville immeisille. Tosiaan. Sori...

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Perjantaipullona: To Øl Sur Simcoe

Tämän perjantain øl on ihan maitokaupasta ostettu ja nostettu. Komeannäköisellä etiketillään katseenvanginnut Sur Simcoe.

To Øl on Tanskalainen, parin kaverin perustama pienpanimo joka ilmeisesi sai alkunsa koulun keittiössä porisseesta panimosta. Vuonna 2005 kaverukset Tobias Emil Jensen ja Tore Gynther keskustelivat opettajansa Mikkel Borg Bjergsø:n (Mikkeller) kanssa siitä, miten Tanskalaiset panimot retostelevat øluillaan joissa ei oikeastaan ole mitään makua. Keskustelun tuloksena oli, että ainut tapa saada maistuvaa ølutta oli tehdä sellainen itse.

Liekkö pojat oikeassa?


Sur Simcoe. Hapan Simcoe. Sessio-olut happaman øluen ystäville.

Øluen happamuus tuoksahtaa hieman kun oikein työntää nenäänsä lasiin. Muuten melko hajutonta tavaraa. Hienosti vaahtosi muuten!

Maussa happamuus tulee enemmän julki. IPAmainen fiilis øluessa sopii hyvin happamuuden kanssa, eikä itse humaloinnin kanssa tule kopinata. Itseasiassa varsin helppo juotava. Happamuus tuo mieleen blogia edeltäneen ajan kokeilut oikeasta Lambic-øluesta. Mutta tämä ei ole sentään niin raivoisa happamuudellaan. Kola-Ollikin voisi juoda eikä ole liian hapokasta.

Eipä tämä nyt niin tajunnanpäräyttävä ollut. Mutta To Øl Sur Simcoe näyttää hyvin, että myös Alkon vieressä olevasta marketista löytyy erikoisøluita!
En keksi tämän enempää lorua tähän hätään.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Vielä kotimaista! Pyynikin Käsityöläispanimo Sunrice IPA

Toinen Suomalaisten käsityöläisoluiden jälkilöydöistä on nyt tuopissa. Pyynikin Käsityöläispanimon auringonriisi, Sunrice IPA.

Pyynikin Käsityöläispanimo on 2013 Tampereelaisten olutharrastajien perustama pienpanimo. Osakkaita panimolla on jotakuinkin tuhat ja tuotanto noin sata tuhatta litraa. Panimo tuntuu erikoistuvan juurikin erikoistakin erikoisempiin oluihin. Kuten Black IPA ja tämä nyt tuopissa oleva. Pyynikin Käsityöläispanimolla on myös salainen sopimus pyynikinharjun tonttujen kanssa molemminpuolisesta avunannosta. Hmm, pitääkin seuraavalla kerralla käydä tontuilta utelemassa hyvän oluen salat.

Nääsvillen poijjaat on repässy ja laittaneet IPAan sekaan riisiä. Sunrice IPA kuuluu Pyynikin Artesaani-erikoisolutsarjaan. Sarjan oluet valmistetaan "artesaaniasenteella", kertakeitolla, hartaudella jne. Vähän niinkuin se kuuluisa juhlamokka. Sarjan oluita pannaan rajoitettu määrä ja vissiin ovat muutenkin harvinaisempia. Sunrice IPA on juurikin vuoden 2016 Alkon käsityöläisolutvalikoimaa varten kasaan räävitty hedelmäinen tuotos. Alunperin kuulemma Pyynikin osakkaiden hääjuhlaa varten, ja resepti on peräisin kotipanimolta "K1P".

Mutta kuinkas se tuopissa ja suussa käyttäytyy.


Aluksi vaikutti varsin kirkkaalta tavaralta, mutta blogin nimeen vedoten hiivat olivat pohjalla ja sameuttivat tavaran kuvauksen mukaiseksi. Tuoksu on mieto ja hedelmäisyydestä vihjaileva. Vaahtoaminen oli vähäistä mutta vaahto itse varsin pitkäkestoista. Ei kuitenkaan mitään mitä tarvitsisi viiksistä pyyhkiä.

Alkoa Sunricessa on ynseät 8,2% ja EBU on kohtalaiset 36,3. Menee siis päähän, mutta ei rähise mennessään. Humalointi potkii aikalailla omaan makuun sopivasti. Tätä voisi suositella ihan muilekkin kuin ipanaamoille. Riisin osallisuudesta makuelämykseen en voi olla aivan varma. Kerran tai pari olen Sakea juonut ja siitä ei ole turhan hyviä muistoja. Ehkäpä riisi on tuo pienen pieni kuivakkuus kaiken muun maun alla.

Hyvin vahva nautiskeluolut. Ei missään nimessä loppasuille näillä prosenteilla tai ilosta tulee kuoltuaan jo legenda ennen syntymäänsä. Tämmöinen lautapeli-ilta olut. Sopisi rupatteluun ja ilmeisesti myös erinäisen liharuokien ja blinien kanssa.