Kylillä pannaan! Mathildedalin Kyläpanimo on syntynyt Teijon alueen kyläläisten yhteistyöllä ja on kunnianosoitus alueen ruukkikylien pitkälle historialle. Panimo itsessään on melko nuori, sillä se on perustettu vuonna 2015. Mathildedalin Kyläpanimo on Rekolan kanssa tehtyjen parin yhteistyöoluen lisäksi taputellut kasaan myös omia oluitaan. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa Kantaja-porter ja Mathilda-vehnäolut. Oluita pääsee maistelemaan panimon vieressä toimivassa kyläravintolassa.
Pitääpä piipahtaa mestoilla jos sinne asti joskus eksyy.
Pirske pirskahteli lasiin ja tuoksusta voi melkein heti päätellä sen olevan belgialaistyylinen ale. Jep, osaan lukea etikettiä. Päällimäisenä makuna suussa tirskahtelee kieltämättä sitruuna ja olut on muutenkin melko hapokas. Belgialaiset hiivat tuovat Pirskeen jälkimakuun pientä öm, tunkkaisuutta ja kuivakkuutta mikä itseasiassa sopivasti tasoittaa oluen kirpeyttä.
Juoma olisi huomattavasti kirkkaampaa jos en olisi ravistellut pohjahiivoja liikkeelle ennen viimeistä kaatoa. Mutta mielestäni hiivat kuuluvat osaksi makuelämystä ja tähän junaan sopivat kaikki! Pirske tuo myös mieleen aikoinaan maistamani Oude Geuze nimisen lambic-oluen. Geuze oli niin ärpättiä tavaraa että meinasin irvistellä naamani irti, joten siihen verrattuna Pirske on oikein lempeä ja tervetullut kokemus.
Näin ensivaikutelmaltaan Mathildedalin Kyläpanimo on osannut hommansa hyvin. Vaikken olekaan mikään belgi-alejen suurkuluttaja, on Pirske varmasti osuva valinta. Voisin kuvitella hörppiväni tätä heinäkuisena iltapäivänä kun päivän pihatyöt on saatu päätökseen ja rantasauna on jo lämpiämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti