Maukkaimmat maistelut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Sekopäistä pahaa: Insanely Bad Elf

Voi jummijammi. Moni on tästä pelotellut ja itsekin olen tätä päivää pelonsekaisin tuntein odotellut odotellut. Pullon etiketissä keekoileva tonttu voi hyvinkin kuvastaa allerkirjoittaneen mielentilaa tämän maistelun jälkeen.

Legenda on kertonut pahasta tontusta ja sen sisaruksista, kriminaalisesta ja hullusta. Mutta legendoihinhan en usko ennenkuin itse maistan. Satuin vaan vähän hölmösti aloittamaan sieltä veljessarjan väärästä päästä. Tontut ovat Englantilaisen Ridgeway Brewingin käsialaa ja ilmeisen hyvin vastaanotettuja markkinoille, varsinkin näin talvisaikaan.


Väri on etikettiin viitaten tietysti punainen. Onhan kyseessä keisarillinen red ale. Jo tuoksussa tuntuu tontun alkoholinen henkäisy, muttei vielä liiaksi asti. Alkon esite lupailee maun puolesta vaikka ja mitä, mutta saapas nähdä millaista kamaa tämä sitten oikeasti on.

Uhhuh, ompas tontussa potkua! 11,2% alkoholipitoisuus tulee esiin melkein viinamaisena hyökynä kielelle, mutta häviää melkein yhtä nopeasti kun oli ilmaantunutkin. Viinanmaun väistyessä maussa on paahteisuutta ja lämpöä. Kukkea humalointikin siellä morjenstelee mennessään.

Noh, tuota, eihän tämä nyt kuitenkaan niin pahaa ole kuin jotkut kokeneemmat olutmaistelijat ovat kertoneet. Johtuneeko meikäläisen erilaisesta makuaistista vai rappioalkoholismistani, sitä ei tiedä vielä kukaan. Insanely Bad Elf toimii juurikin sellaisena hiljoksiin litkittävänä mietiskelyjuomana, joka avautuu pikkuhiljaa kun sitä pidemmän aikaa maistelee.

Ja ei, en juonut tätä humaltumistarkoituksessa. Hyvää Lauantai-illan jatkoa vaan itse kullekkin!