Maukkaimmat maistelut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Sekopäistä pahaa: Insanely Bad Elf

Voi jummijammi. Moni on tästä pelotellut ja itsekin olen tätä päivää pelonsekaisin tuntein odotellut odotellut. Pullon etiketissä keekoileva tonttu voi hyvinkin kuvastaa allerkirjoittaneen mielentilaa tämän maistelun jälkeen.

Legenda on kertonut pahasta tontusta ja sen sisaruksista, kriminaalisesta ja hullusta. Mutta legendoihinhan en usko ennenkuin itse maistan. Satuin vaan vähän hölmösti aloittamaan sieltä veljessarjan väärästä päästä. Tontut ovat Englantilaisen Ridgeway Brewingin käsialaa ja ilmeisen hyvin vastaanotettuja markkinoille, varsinkin näin talvisaikaan.


Väri on etikettiin viitaten tietysti punainen. Onhan kyseessä keisarillinen red ale. Jo tuoksussa tuntuu tontun alkoholinen henkäisy, muttei vielä liiaksi asti. Alkon esite lupailee maun puolesta vaikka ja mitä, mutta saapas nähdä millaista kamaa tämä sitten oikeasti on.

Uhhuh, ompas tontussa potkua! 11,2% alkoholipitoisuus tulee esiin melkein viinamaisena hyökynä kielelle, mutta häviää melkein yhtä nopeasti kun oli ilmaantunutkin. Viinanmaun väistyessä maussa on paahteisuutta ja lämpöä. Kukkea humalointikin siellä morjenstelee mennessään.

Noh, tuota, eihän tämä nyt kuitenkaan niin pahaa ole kuin jotkut kokeneemmat olutmaistelijat ovat kertoneet. Johtuneeko meikäläisen erilaisesta makuaistista vai rappioalkoholismistani, sitä ei tiedä vielä kukaan. Insanely Bad Elf toimii juurikin sellaisena hiljoksiin litkittävänä mietiskelyjuomana, joka avautuu pikkuhiljaa kun sitä pidemmän aikaa maistelee.

Ja ei, en juonut tätä humaltumistarkoituksessa. Hyvää Lauantai-illan jatkoa vaan itse kullekkin!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Perjantai feat. Wille: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock sekä Kasteel Rouge

Tämän pervantain maisteluun oman säväyksensä tuo opiskelukaverini Wille. Myös hieman extempore-tyyliin. Annoin vieraani valita neljästä oluesta maisteltavan ja valituksi tuli tuttu ja turvallinen Urbock. Jälkiajatuksena hörsittiin myös Kasteel Rouge.

Maistellut oluet jaettiin rehdissä hengessä kahteen pekkaan. Koska pulloja oli vain yksi per olut, siitä seurasi muutamia desejä per naama.

Aechte Schlenkerla Rauchbier: Urbock


Wille: Tuoksusta tulee mieleen hyvin savustettu metwursti. Meetwursti olikin palvikinkku! Yllättävää.

Smoge: Tuoksussa on selvästikkin ruisleipätaikinaa, varsinkin riihiruisjauhoihin tehtyä. Savuisuus tuntuu maussa selvästi, ja mainostekstien palvikinkkuisuus löytyy myös. Mausteena tuntuu olevan jonkunlaista lakritsisuutta.

Yhteen mieleen voitiin todeta, että Urbock on hyvä nautiskeluolut. Juotaisiin toistekin.

Kasteel Rouge


Smoge: Haju, kirsikka. Maku, kirsikka. Kirsikkaa suoraan purkista. Maku on kirsikan lisäksi ns. hapokas. Voisin sanoa että loppumaku on kuivan kuohuviinimäinen Kirsikka ei välttämättä lukeudu omiin suosikkeihini olutmauissa.

Wille: Samanlainen kuin se joku vadelmaolut minkä join Hospodassa. Ihan jees, mutta eihän tämä nyt ihan oluelta maistu. Mausta löytyy myös hieman valkoviinimäistä kuivuutta.

Tätähän voisi juoda. Ihan hyvä, sopii satunnaiseksi erikoisuudeksi muiden oluiden lomaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Wanhaa talvea: Fuller's Old Winter Ale

Vähän ollut taas kaikenlaista neppailua ja outoa tuhinaa ettei ole ennättänyt maistelemaan saatikka arvostelemaankaan. Otetaampas tähän väliin nyt kuitenkin tällainen talviolut hiljalleen saapuvan talven kunniaksi.

Fuller's, tuo ehkä tunnetuin brittipanimo on tuupannut markkinoille vaikka ja minkälaista olutta. Hyvinä esimerkkeinä London Pride ja palkittu mestaruusolut Fuller's ESB, joista molemmat ovat kelpo olusia. Näitähän löytyy ihan hyvin varustelluista maitokaupoista, mutta parhaat palat löytyvät tietenkin korkealuokkaisista pubeista ja mieluiten hanasta laskettuna.


Sitten asiaan. Old Winter Ale tarttui kouraan Kajaanin Citymarketin kyljessä roikkuvan Alkon sesonkihyllystä. Voisin nimittää tätä helppouden nimissä OWA:ksi. OWA valui pikariin ilman suurempia kuohumisia tai muita rähinöitä. Pullon ruskea lasi antaa oluesta tumman vaikutelman, mutta lasissa väri paljastuu tumman punaiseksi.

Punainen väri kertoo minulle red alesta, ja red ale taas kertoo maltaisuudesta ja lämmöstä. Nokka lasiin ja haistelemaan. Heh, nenä on sen verran tukossa ettei tuoksuista saa hirveästi irti, mutta kyllähän se mallas sieltä löytyy. Oluttahan on onneksi tarkoitus myös juoda.

Suutuntuma on paahteinen ja jokseenkin talvinen kuten voisi olettaa. Old Winter Alen maussa löytyy maltaisuutta. Fuller's:in mukaan valmistukseen on käytetty ns. kristallimaltaita (crystal malts) joiden kuuluisi antaa oluelle lämmintä, pähkinäistä makua. Pähkinäähän se. Pähkinäisyys jättää suuhun myös hieman kuivan jälkimaun. Ihan kuten pähkinät oikeastikin!

Kuulemmä Old Winter Ale on parhaimmillaan nautittuna kylmässä ilmastossa, ja panimon mukaan tämä olut on erittäin suosittua Ruotsissa. No, kaippa sielläkin joskus on kylmä, vaikkei pahimmat siperian tuulet sinne yltäisikään.

Fuller's Old Winter Ale sopisi mielestäni hyvin nautittavaksi takkatulen ääressä ja hyvän kirjan parissa nautiskeluoluena. Ostaisin toistekin ja niin varmasti teenkin.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Maanantaimaistelu: Robinsons Old Tom with Ginger

Hyvää Maanantai-iltaa! Vähän meinasi taukoa pukata, mutta eihän se haittaa kun pikkuhiljaa päästään taas uuteen vauhtiin. Toivottavasti siitä huolen pitää Vanha Tomppa inkiväärillä.


Melko tummaa inkivääriolueksi, sanoisinko. Aiemmin maistelemani ovat olleet väriltään sellaisia vaalean punertavia. Nenään tulvahtaa kirpsakka inkiväärin tuulahdus, mikä kieltämättä kuuluu asiaan.

Mutta mitä makuun tulee. Kuten tuoksussakin, maussa on ensin tuulahdus inkivääriä. Tämä tuulahdus pyörähtelee suun etuosassa pohjustaen makunystyrät seuraavalle maulle, maltaalle. Maku ei lopukkaan siinä vaiheessa kun neste vilahtaa ruokatorven puolelle. Old Tom paljastaa kyntensä ja  inkivääri, tuo vanha veijari, pelmahtaa takaisin haikuamaan suuhun pienen inkiväärille ominaisen jälkipoltteen saattelemana.

Pätevä ale. Old Tom with Ginger löytyi omituisesti Alkon jouluoluiden joukosta. Toivoisin tätä valikoimiin useamminkin jotta voisin nauttia Tompan inkivääripotkuista toistekin. Kippis!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ulkomailla Jyväskylässä. Harry's Old British Pub ja musta IPA

Pohjahiivat kävi vähän maakuntamatkailemassa. Jyväskylässä bussia odotellessa piti keksiä jotain tekemistä. Ja eikun keskustaan etsimään hyvää olutpubia! Sellainenhan löytyi melkein heti ensimmäiseksi...

Harry's Old English Pubissa vastaan tuli Malmgårdin Proto #9 black IPA.


Proto ysi ei ollut läheskään yhtä tiukkaa tavaraa kuin esimerkiksi Pyynikin Käsityöläispanimon Black IPA, jota menin aikaisemmin Kajaanin paikallisessa maistamaan. Proto on sopivan raikas ja humaloitu, mutta silti sen verran tukevaa tavaraa ettei koko tuopillista kerralla kehtaa huitaista.

Helsinkiläinen Malmgård osaa siis mustan IPAn salat. Toivoisin vain että tätä herkkua ajautuisi tuonne pohjoisemmaksikin.

Keskiviikon kovemmat: Belhaven Wee Heavy

Skotlantilainen Belhavenin panimo tuotti tämänkertaisen keskiviikkomaistelun. Erona edelliseen, "keskiketterään", tässä on ytyä peräti 7,4%(!). Katsotaampas mitä kilttikansan oma panimo on saanut pullotettua.

Wee Heavy lasissa näytöstää hieman porterimaiselta, johtuen tumman punertavasta sävystään. Vaahtoa tulee vähän vaikka pullonpohjaa vähän hölskyttelisikin. Tuoksussa huomaa paahteisen maltaisuuden ja vienon hedelmäisyyden.

Suutuntuma on myös hedelmäinen. Maun etualalla ovat tottakai maltaat, jotka alustavat hyvin loppupään hedelmiä. Vahva alkoholiprosentti tuntuu mukavana lämpönä mikä soveltuu hyvin paahteisiin maltaisiin. Humalointi on todella mieto, joten IPA-foobikotkin voivat tätä juoda huoletta, ei mene naama ruttuun.

Belhaven on Wee Heavyllä todistanut olevansa laatupanimo, ja suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan. Mainittu olut sopisi mielestäni mitä parhaiten naposteluolueksi hiljaisiin syys- ja talvi-iltoihin. Kippis.