Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Keskiviikon keskiketterä: Helles Schlenkerla Lagerbier

Maitokaupasta bongasin tutulla fontilla varustetun pullon. Schlenkerla on iskostunut mieleni perälle maukkaiden, ja ennenkaikkea savuisten oluiden tuottajana. Aiemmin on tullut lähinnä maisteltua panimon äkäisempiä nelosoluita jotka kuuluvat  melkeinpä Alkon perusvalikoimaan. Nytpäs sitten katsotaan että mimmosta evästä se tämä päivittäistavarakaupasta löytynyt versio on.


Väristä huomaa heti, ettei kyseessä ole mikään perinteinen lager. Huomattavasti sameampaa kuin jokin tavallinen Olvin kolmonen. Vaahtosi kuitenkin ihan maltilla kun osasi oikein kaataa. Tuoksu tarjoaa hiivaista hedelmäisyyttä pienellä tuuheudella. Etiketissä mainostetaankin ihan suomeksi että Lagerbieriin käytetyt keittoastiat ja hiivat ovat samaa perua kuin Schlenkerlan kuululla Rauchbier-savuoluella!

Mutta sitten makuasioihin. Lagerbierin maku on hyvin, sanotaanko pehmoinen. Humalointia ei juurikaan huomaa, joten perinteisiin maitokauppalagereihin tottunut voisikin sanoa juovansa maustettua vettä. Mutta tämä humalapa onkin ovela! Se ilmoittaa olemassaolostaan vasta kulauksen jälkimainingeilla huhuilemalla hennosti suun perällä. Aika vänkää. Etiketissa mainittiin että oluesta pitäisi löytyä myös kevyt savun maku. No, joko minulla on makuaistissa vikaa tai sitten tästä pullosta on savu jäänyt pois.

Kaikkiaan ihan makoisan maistuva olunen. Joisin toistekkin enkä tuoppiin sylkisi. Suosittelen kokeilemaan vaihteluna vaikkapa saunakaljaan. Tai jos haluaa ihan vaan olla hurja ja todeta, että löytyy lagereita bulkkikaman vierestäkin!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Maistelussa ja haistelussa: Rekolan Panimon Katajan Kuiske katajanmarja-ruisolut.

Pint Pleasessa ja kaupan hyllyllä silmääni kirvellen pisti oheinen olut. Olen joskus aikaisemminkin maistanut jotain Rekolan oluita, taisi olla jonkunlainen luomuolut ellen ihan väärin muista.

Pullosta lasiin solahtaessaan Katajan Kuiskeesta kyllä huomaa, että kyllähän siinä ruistakin on. Sävy on tumma, kuohuminen melko vähäistä. Tuoksusta viiksiini tarttuu lapsuudesta tutut ruisleipämäiset aromit. Havaittavissa on vieno, ikäänkuin hapatetun ruisleipätaikinan tuoksu. Maltaat tulevat myös esiin nuuskuteltaessa ja ne tukevatkin hyvin rukiista aromia.


Makunsa puolesta Kuiske on melko vaisu. Olisin toivonut tuhdimpaa koostumusta, ehkäpä melkein stoutmaista mämmiä. Mutta kuitenkin maussa on tarjontaa niin savusta, kuin makeasta hedelmäisyydestä, joista jälkimmäisen arvelen juontuvan itsestään katajasta. Alkomahoolia Katajan Kuiskeeseen Rekolan pojat ovat tuupanneet kiitettävät 6,3%, mikä mielestäni tuo oluen makuun mukavaa ryhtiä.

Loppujen lopuksi taas yksi hyvä olut laitettavaksi korvantaakse. Olut itse kehuskelee etiketissään sopivansa vaikkapa nuotion ääreen sellaisenaan. No, miksipäs ei. Kyllähän tämän tahtiin makkaraa paistaisi.

-Lauri

Hiivat painuivat pohjalle

Heipä hei, ja sillälailla.

Pitkän mietinnän ja useiden maistettujen oluiden jälkeen ajattelin viimeinkin liittyä olutblogistien alati tihenevään joukkoon. Nythän se on vähän helpompaa kun on ennättänyt hieman treenata oluttuntemuksiaan ja hieromaan makunystyröitään.

Blogin ei ole tietenkään tarkoitus ajaa ketään alkoholismiin. Taka-ajatuksena on ottaa vähemmän, mutta parempaa joten Karjalat sun muut peruslitkut jätän omaan arvoonsa ja pois blogista.

Mutta joo, toivottavasti tätä lukee ennemmin ku selkäänsä ottaa!

-Lauri