Maukkaimmat maistelut

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Keksiviikkona: Suomenlinnan Panimo GREIG

Näin Star Wars: The Force Awakens:in jälkeen on hyvä taas palata arkeen ja maistella oluita. Oli hyvä leffa muuten, suosittelen lämpimästi kaikille. Mutta nyt siis; Greig, isolla tai pienellä. Pullo ainakin on kohtuullinen puolen litran pänikkä. Josko tämä herättäisi henkilökohtaisen voimani jotta voisin kalastella oluet jääkaapista pelkällä käden heilautuksella.

Suomenlinnan Panimo sijaitsee, aivan oikein, Suomenlinnassa, siinä saarilinnoituksessa. Olut on kuulunut Suomenlinnan perinteisiin kuulemma jo 1700-luvulta saakka kun ensimmäiset sotilaat toivat saarelle omia oluttynnyreitään. Suomenlinnan Panimo on suoltanut ulos oluita moneen makuun ja useimmat ovat kyllä hyvin pidettyjä. Kädessäni pitelen heidän talvioluttaan...


Greig on, kuten pullossa kerrotaan, mahongin punertavaa. Minulla ei ole tässä nyt mahonkia verratavaksi mutta kait se uskottava on. Greig ei rähissyt lasiin mennessään ja jätti turhan vaahtoamisen jonkun toisen hommaksi. Tuoksujensa puolesta melko tämä olut jää melko vaisuksi, edes maltaat eivät minun nokkaan tuoksu.

Mutta maku on miellyttävä. Voisin melkein sanoa että värissä mainittu mahonki on mukana myös maussa. Puisevan paahteiset maltaat nousevat makujen kilvassa kärkeen, mutta väistyvät sitten lempeän mausteisen jälkimaun edeltä. Mukavan oloinen "winter warmer" kuten etiketissä retostellaankin.

Tämän oluen parissa voisi kuvitella nauttivansa myös mureaksi kypsennettyä hirvenlihaa sopivalla kermaisella kastikkeella. Pitäisi kokeilla joskus, kunhan saan ensin sitä hirveä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Keskiviikossa: Rekolan Panimo, Talven Tähti

Täällä Kainuun korvessa on taivas pilvessä ja sataa vettä. Ei näy tähtiä. Mutta Rekolasta lasiin suhahtaa tähtiä, Talven Tähtiä. Talven Tähti on kerännyt muilta maistelijoilta melko hyvät arvosanat, joten pitihän sitä itsekin kokeilla.

Rekolan Panimo on Raaseporissa ja fyysisesti sijaitsee Fiskarsin Ruukilla. Hirveästi infoa itsestään eivät sivuillaan jakele, mutta herkkua on tarjolla monenlaista. Näyttäsi olevan oluen lisäksi myynnissä niin paitaa kuin ruokapuoltakin. Oluissa Rekolalaiset tarjoavat vaikka ja sun mitä. On muun muassa kuusenkerkällä maustettua maltaista ja punaruskeaa. Sahtiakin vissiin saa!

Mutta joo, mitäs tämä Tähti tuikkii.

Talven Tähti kertoo olevansa "punakka ja mausteinen". Mausteena näyttäisikin olevan kanelia, tähtianista, kardemummaa ja neilikkaa. Kaikki joulun mausteet ovat siis kasassa. Kun työnnän nokkani lasiin, ensimmäinen tuoksahdus taitaa olla joko neilikkaa tai sitten se tähtianis, sen verran kimakka on. Ikäänkuin savunhajuakin olisi?

Mutta mitäs makuun sitten? No, maussa mennään melkolailla samoissa tunnelmissa kuin tuoksussakin. Jo etiketissä mainitut mausteet ovat vahvasti menossa mukana ja tuovat näin tummaan olueen ihan kivan säväyksen. Yllättävää, miten hyvin esimerkiksi se neilikka sopii olueen! Muut mausteet jäävät jotenkin pahasti taka-alalle, ainakaan kanelia ei meinaa löytyä kardemumman ja kumppaneiden alta. Paahdettujen maltaiden mausta ei voi erehtyä.

Kyllä, lunastaa mainoslauseensa. Sopii talvi-iltojen lämmikkeeksi. Harmi vaan, että tätä kirjoittaessa ulkona ei tosiaankaan ole mikään paukkupakkanen.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Maitokaupasta: Little Valley Ginger Pale Ale

No hei. Tämä perjantai päräytetään käytiin vähän miedommalla. Pikkulaakson Inkivääri PALE. Olen jokseenkin ihastunut inkiväärioluihin ja pale-aleihin, jos ette ole vielä hoksanneet. Tässähän voisi mukavasti yhdistyä parhaat palat niinsanotusti molemmista maailmoista.

Little Valleyn panimo on vuonna 2005 perustettu perhevetoinen yritys. Panimo sijaitsee Ison-Britannian konnuilla ja kukkuloilla. Tai paremminkin kahden kukkulan välissä, kerta nimessäkin on tuo laakso. Panimo erikoistuu luomuoluiden tuotantoon ja kehuskelee olevansa "vegaaniystävällinen" käyttäessään vain perinteisiä raaka-aineita ilman lisäkilkkeitä.

Mutta sitten asiaan.


Kuten kuvasta saattaa huomata, melko sameaa on. Kuten etiketissä lukee, ööli on pullokypsytettyä eli olut on käynyt loppuun vasta pullossa. Pullokypsytyksessä olut jatkaa käymistään ja saa näin luonnolisen hapokkuuden. Oho, ohjeessa mainitaan ettei pitäisi kaataa pohjia myöten vaan pysäyttää kaato kun "sedimentti" saavuttaa pullonkaulan. Noh, kaadoin koko rahan edestä. Hiivoineen kaikkineen.

Tuoksussa on häivähdys inkivääriä, ja se siitä. Saattaa johtua hieman tukkoisesta nenästäni. Maku sen sijaan on toista maata; Suussa tuntuu sameuden lisäksi häivähdyksiä sitruksisuudesta ja siitä mainitsemastani inkivääristä. 'Kivääriä olisi saanut kyllä olla enemmänkin, eihän tämä edes pistä hiostuttamaan. Happoja tässä on vähän, eli olut ei ollut virunut pullossaan kovikaan kauan.

Paranee loppua kohden, lämmetessään Ginger Pale Ale tuo itsestään esiin uusia puolia. Ei siis mikään hätäisen juotava. Sopisi hyvin ruokajuomaksi jonkun mausteisen pihvin kaveriksi. Maistakaa itse ja kertokaa mitä tykkäätte!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Sekopäistä pahaa: Insanely Bad Elf

Voi jummijammi. Moni on tästä pelotellut ja itsekin olen tätä päivää pelonsekaisin tuntein odotellut odotellut. Pullon etiketissä keekoileva tonttu voi hyvinkin kuvastaa allerkirjoittaneen mielentilaa tämän maistelun jälkeen.

Legenda on kertonut pahasta tontusta ja sen sisaruksista, kriminaalisesta ja hullusta. Mutta legendoihinhan en usko ennenkuin itse maistan. Satuin vaan vähän hölmösti aloittamaan sieltä veljessarjan väärästä päästä. Tontut ovat Englantilaisen Ridgeway Brewingin käsialaa ja ilmeisen hyvin vastaanotettuja markkinoille, varsinkin näin talvisaikaan.


Väri on etikettiin viitaten tietysti punainen. Onhan kyseessä keisarillinen red ale. Jo tuoksussa tuntuu tontun alkoholinen henkäisy, muttei vielä liiaksi asti. Alkon esite lupailee maun puolesta vaikka ja mitä, mutta saapas nähdä millaista kamaa tämä sitten oikeasti on.

Uhhuh, ompas tontussa potkua! 11,2% alkoholipitoisuus tulee esiin melkein viinamaisena hyökynä kielelle, mutta häviää melkein yhtä nopeasti kun oli ilmaantunutkin. Viinanmaun väistyessä maussa on paahteisuutta ja lämpöä. Kukkea humalointikin siellä morjenstelee mennessään.

Noh, tuota, eihän tämä nyt kuitenkaan niin pahaa ole kuin jotkut kokeneemmat olutmaistelijat ovat kertoneet. Johtuneeko meikäläisen erilaisesta makuaistista vai rappioalkoholismistani, sitä ei tiedä vielä kukaan. Insanely Bad Elf toimii juurikin sellaisena hiljoksiin litkittävänä mietiskelyjuomana, joka avautuu pikkuhiljaa kun sitä pidemmän aikaa maistelee.

Ja ei, en juonut tätä humaltumistarkoituksessa. Hyvää Lauantai-illan jatkoa vaan itse kullekkin!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Perjantai feat. Wille: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock sekä Kasteel Rouge

Tämän pervantain maisteluun oman säväyksensä tuo opiskelukaverini Wille. Myös hieman extempore-tyyliin. Annoin vieraani valita neljästä oluesta maisteltavan ja valituksi tuli tuttu ja turvallinen Urbock. Jälkiajatuksena hörsittiin myös Kasteel Rouge.

Maistellut oluet jaettiin rehdissä hengessä kahteen pekkaan. Koska pulloja oli vain yksi per olut, siitä seurasi muutamia desejä per naama.

Aechte Schlenkerla Rauchbier: Urbock


Wille: Tuoksusta tulee mieleen hyvin savustettu metwursti. Meetwursti olikin palvikinkku! Yllättävää.

Smoge: Tuoksussa on selvästikkin ruisleipätaikinaa, varsinkin riihiruisjauhoihin tehtyä. Savuisuus tuntuu maussa selvästi, ja mainostekstien palvikinkkuisuus löytyy myös. Mausteena tuntuu olevan jonkunlaista lakritsisuutta.

Yhteen mieleen voitiin todeta, että Urbock on hyvä nautiskeluolut. Juotaisiin toistekin.

Kasteel Rouge


Smoge: Haju, kirsikka. Maku, kirsikka. Kirsikkaa suoraan purkista. Maku on kirsikan lisäksi ns. hapokas. Voisin sanoa että loppumaku on kuivan kuohuviinimäinen Kirsikka ei välttämättä lukeudu omiin suosikkeihini olutmauissa.

Wille: Samanlainen kuin se joku vadelmaolut minkä join Hospodassa. Ihan jees, mutta eihän tämä nyt ihan oluelta maistu. Mausta löytyy myös hieman valkoviinimäistä kuivuutta.

Tätähän voisi juoda. Ihan hyvä, sopii satunnaiseksi erikoisuudeksi muiden oluiden lomaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Wanhaa talvea: Fuller's Old Winter Ale

Vähän ollut taas kaikenlaista neppailua ja outoa tuhinaa ettei ole ennättänyt maistelemaan saatikka arvostelemaankaan. Otetaampas tähän väliin nyt kuitenkin tällainen talviolut hiljalleen saapuvan talven kunniaksi.

Fuller's, tuo ehkä tunnetuin brittipanimo on tuupannut markkinoille vaikka ja minkälaista olutta. Hyvinä esimerkkeinä London Pride ja palkittu mestaruusolut Fuller's ESB, joista molemmat ovat kelpo olusia. Näitähän löytyy ihan hyvin varustelluista maitokaupoista, mutta parhaat palat löytyvät tietenkin korkealuokkaisista pubeista ja mieluiten hanasta laskettuna.


Sitten asiaan. Old Winter Ale tarttui kouraan Kajaanin Citymarketin kyljessä roikkuvan Alkon sesonkihyllystä. Voisin nimittää tätä helppouden nimissä OWA:ksi. OWA valui pikariin ilman suurempia kuohumisia tai muita rähinöitä. Pullon ruskea lasi antaa oluesta tumman vaikutelman, mutta lasissa väri paljastuu tumman punaiseksi.

Punainen väri kertoo minulle red alesta, ja red ale taas kertoo maltaisuudesta ja lämmöstä. Nokka lasiin ja haistelemaan. Heh, nenä on sen verran tukossa ettei tuoksuista saa hirveästi irti, mutta kyllähän se mallas sieltä löytyy. Oluttahan on onneksi tarkoitus myös juoda.

Suutuntuma on paahteinen ja jokseenkin talvinen kuten voisi olettaa. Old Winter Alen maussa löytyy maltaisuutta. Fuller's:in mukaan valmistukseen on käytetty ns. kristallimaltaita (crystal malts) joiden kuuluisi antaa oluelle lämmintä, pähkinäistä makua. Pähkinäähän se. Pähkinäisyys jättää suuhun myös hieman kuivan jälkimaun. Ihan kuten pähkinät oikeastikin!

Kuulemmä Old Winter Ale on parhaimmillaan nautittuna kylmässä ilmastossa, ja panimon mukaan tämä olut on erittäin suosittua Ruotsissa. No, kaippa sielläkin joskus on kylmä, vaikkei pahimmat siperian tuulet sinne yltäisikään.

Fuller's Old Winter Ale sopisi mielestäni hyvin nautittavaksi takkatulen ääressä ja hyvän kirjan parissa nautiskeluoluena. Ostaisin toistekin ja niin varmasti teenkin.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Maanantaimaistelu: Robinsons Old Tom with Ginger

Hyvää Maanantai-iltaa! Vähän meinasi taukoa pukata, mutta eihän se haittaa kun pikkuhiljaa päästään taas uuteen vauhtiin. Toivottavasti siitä huolen pitää Vanha Tomppa inkiväärillä.


Melko tummaa inkivääriolueksi, sanoisinko. Aiemmin maistelemani ovat olleet väriltään sellaisia vaalean punertavia. Nenään tulvahtaa kirpsakka inkiväärin tuulahdus, mikä kieltämättä kuuluu asiaan.

Mutta mitä makuun tulee. Kuten tuoksussakin, maussa on ensin tuulahdus inkivääriä. Tämä tuulahdus pyörähtelee suun etuosassa pohjustaen makunystyrät seuraavalle maulle, maltaalle. Maku ei lopukkaan siinä vaiheessa kun neste vilahtaa ruokatorven puolelle. Old Tom paljastaa kyntensä ja  inkivääri, tuo vanha veijari, pelmahtaa takaisin haikuamaan suuhun pienen inkiväärille ominaisen jälkipoltteen saattelemana.

Pätevä ale. Old Tom with Ginger löytyi omituisesti Alkon jouluoluiden joukosta. Toivoisin tätä valikoimiin useamminkin jotta voisin nauttia Tompan inkivääripotkuista toistekin. Kippis!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ulkomailla Jyväskylässä. Harry's Old British Pub ja musta IPA

Pohjahiivat kävi vähän maakuntamatkailemassa. Jyväskylässä bussia odotellessa piti keksiä jotain tekemistä. Ja eikun keskustaan etsimään hyvää olutpubia! Sellainenhan löytyi melkein heti ensimmäiseksi...

Harry's Old English Pubissa vastaan tuli Malmgårdin Proto #9 black IPA.


Proto ysi ei ollut läheskään yhtä tiukkaa tavaraa kuin esimerkiksi Pyynikin Käsityöläispanimon Black IPA, jota menin aikaisemmin Kajaanin paikallisessa maistamaan. Proto on sopivan raikas ja humaloitu, mutta silti sen verran tukevaa tavaraa ettei koko tuopillista kerralla kehtaa huitaista.

Helsinkiläinen Malmgård osaa siis mustan IPAn salat. Toivoisin vain että tätä herkkua ajautuisi tuonne pohjoisemmaksikin.

Keskiviikon kovemmat: Belhaven Wee Heavy

Skotlantilainen Belhavenin panimo tuotti tämänkertaisen keskiviikkomaistelun. Erona edelliseen, "keskiketterään", tässä on ytyä peräti 7,4%(!). Katsotaampas mitä kilttikansan oma panimo on saanut pullotettua.

Wee Heavy lasissa näytöstää hieman porterimaiselta, johtuen tumman punertavasta sävystään. Vaahtoa tulee vähän vaikka pullonpohjaa vähän hölskyttelisikin. Tuoksussa huomaa paahteisen maltaisuuden ja vienon hedelmäisyyden.

Suutuntuma on myös hedelmäinen. Maun etualalla ovat tottakai maltaat, jotka alustavat hyvin loppupään hedelmiä. Vahva alkoholiprosentti tuntuu mukavana lämpönä mikä soveltuu hyvin paahteisiin maltaisiin. Humalointi on todella mieto, joten IPA-foobikotkin voivat tätä juoda huoletta, ei mene naama ruttuun.

Belhaven on Wee Heavyllä todistanut olevansa laatupanimo, ja suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan. Mainittu olut sopisi mielestäni mitä parhaiten naposteluolueksi hiljaisiin syys- ja talvi-iltoihin. Kippis.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Keskiviikon keskiketterä: Helles Schlenkerla Lagerbier

Maitokaupasta bongasin tutulla fontilla varustetun pullon. Schlenkerla on iskostunut mieleni perälle maukkaiden, ja ennenkaikkea savuisten oluiden tuottajana. Aiemmin on tullut lähinnä maisteltua panimon äkäisempiä nelosoluita jotka kuuluvat  melkeinpä Alkon perusvalikoimaan. Nytpäs sitten katsotaan että mimmosta evästä se tämä päivittäistavarakaupasta löytynyt versio on.


Väristä huomaa heti, ettei kyseessä ole mikään perinteinen lager. Huomattavasti sameampaa kuin jokin tavallinen Olvin kolmonen. Vaahtosi kuitenkin ihan maltilla kun osasi oikein kaataa. Tuoksu tarjoaa hiivaista hedelmäisyyttä pienellä tuuheudella. Etiketissä mainostetaankin ihan suomeksi että Lagerbieriin käytetyt keittoastiat ja hiivat ovat samaa perua kuin Schlenkerlan kuululla Rauchbier-savuoluella!

Mutta sitten makuasioihin. Lagerbierin maku on hyvin, sanotaanko pehmoinen. Humalointia ei juurikaan huomaa, joten perinteisiin maitokauppalagereihin tottunut voisikin sanoa juovansa maustettua vettä. Mutta tämä humalapa onkin ovela! Se ilmoittaa olemassaolostaan vasta kulauksen jälkimainingeilla huhuilemalla hennosti suun perällä. Aika vänkää. Etiketissa mainittiin että oluesta pitäisi löytyä myös kevyt savun maku. No, joko minulla on makuaistissa vikaa tai sitten tästä pullosta on savu jäänyt pois.

Kaikkiaan ihan makoisan maistuva olunen. Joisin toistekkin enkä tuoppiin sylkisi. Suosittelen kokeilemaan vaihteluna vaikkapa saunakaljaan. Tai jos haluaa ihan vaan olla hurja ja todeta, että löytyy lagereita bulkkikaman vierestäkin!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Maistelussa ja haistelussa: Rekolan Panimon Katajan Kuiske katajanmarja-ruisolut.

Pint Pleasessa ja kaupan hyllyllä silmääni kirvellen pisti oheinen olut. Olen joskus aikaisemminkin maistanut jotain Rekolan oluita, taisi olla jonkunlainen luomuolut ellen ihan väärin muista.

Pullosta lasiin solahtaessaan Katajan Kuiskeesta kyllä huomaa, että kyllähän siinä ruistakin on. Sävy on tumma, kuohuminen melko vähäistä. Tuoksusta viiksiini tarttuu lapsuudesta tutut ruisleipämäiset aromit. Havaittavissa on vieno, ikäänkuin hapatetun ruisleipätaikinan tuoksu. Maltaat tulevat myös esiin nuuskuteltaessa ja ne tukevatkin hyvin rukiista aromia.


Makunsa puolesta Kuiske on melko vaisu. Olisin toivonut tuhdimpaa koostumusta, ehkäpä melkein stoutmaista mämmiä. Mutta kuitenkin maussa on tarjontaa niin savusta, kuin makeasta hedelmäisyydestä, joista jälkimmäisen arvelen juontuvan itsestään katajasta. Alkomahoolia Katajan Kuiskeeseen Rekolan pojat ovat tuupanneet kiitettävät 6,3%, mikä mielestäni tuo oluen makuun mukavaa ryhtiä.

Loppujen lopuksi taas yksi hyvä olut laitettavaksi korvantaakse. Olut itse kehuskelee etiketissään sopivansa vaikkapa nuotion ääreen sellaisenaan. No, miksipäs ei. Kyllähän tämän tahtiin makkaraa paistaisi.

-Lauri

Hiivat painuivat pohjalle

Heipä hei, ja sillälailla.

Pitkän mietinnän ja useiden maistettujen oluiden jälkeen ajattelin viimeinkin liittyä olutblogistien alati tihenevään joukkoon. Nythän se on vähän helpompaa kun on ennättänyt hieman treenata oluttuntemuksiaan ja hieromaan makunystyröitään.

Blogin ei ole tietenkään tarkoitus ajaa ketään alkoholismiin. Taka-ajatuksena on ottaa vähemmän, mutta parempaa joten Karjalat sun muut peruslitkut jätän omaan arvoonsa ja pois blogista.

Mutta joo, toivottavasti tätä lukee ennemmin ku selkäänsä ottaa!

-Lauri