Maukkaimmat maistelut

perjantai 26. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan Final: Kizakura Kyoto Brown Ale

Viimeinen ilta Japanissa ja Tokíossa. On siis myös aika reissun viimeisen olutmaistelun!

Neljän viikon lomailu nousevan auringon maassa on hurahtanut vauhdilla. Vastaan on tullut monennäköistä outoa ja mahtavia makuelämyksiä. Olutpuolellakaan ei Japani ole jättänyt kylmäksi, vaikka alunperin odotukset olivatkin vähän toisenlaiset.

Nyt kuitenkin uutta makua etsimään; Kyoto Brown Ale!


Oluen pannut Kizakura Sake Brewing Co. ei ole vielä saanut aikaiseksi kääntää sivujaan englanniksi, joten pistän Google translaten tulille ja naureskelen tuloksille.
Kioton ensimmäinen olut pantiin vasta vuonna 1995. Panimo kertoo käyttävänsä saken ja oluen tuottamiseen Momoyamakukkuloiden alla virtaavaa puhdasta pohjavettä. Tämän kerrotaan sitten antavan oluille sen hyvän maun.

Tämän maistettavan oluen etiketin merkit ilmeisesti lukevat "Huang Sakura". Tai jotain,

Pikemminkin punainen Brown Ale meni lasiin lievästi kuohuen, Vaahto kuitenkin hävisi varsin pian. Tuoksu lupailee lievää humalointia ja leppoisaa mallasta. Tai näin ainakin hieman nuhainen nenäni päättelee.


Makupuolella hommat vähän vahvistuvat. Lämmin maltaisuus on tässä pääosassa ja pieni humalointi hoitaa taustahommat. Pieni hiilihappoisuus sopii tähän yllättävän hyvin. Hapokkuus tuo olueen sopivan raikkauden, jottei maku olisi liian tunkkaista. Maltaiden paahteisuus taipuu loppua kohden makean puolelle, mikä on kuitenkin ihan sallittua oluttyylin ollessa brown ale.

Niin on Japanilaisten oluiden minimaistelut taputeltu. Kaikki oli aikalailla tasaisen hyviä, mutta etenkin nämä kaksi viimeisintä olivat mukavia tuulahduksia. Kannattaa siis katsoa Asahin, Kirinin yms. tuolle puolen ja etsiä vähän erikoisempia. Näitä kuitenkin löytyy ihan normimarketeista. Eikä hintakaan ole kuin murto-osa Suomen vastaavista.

Huomenna sitten takaisin kotimaahan. Kippistellään jos tavataan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan part 3: Echigo Flying IPA

Siirrymme uuteen japanilaiseen olueen. Nyt vuorossa on Japanin ensimmäisen mikropanimon, Echigon tuotos; Flying IPA.


Kun Japanin hallitus vuonna 1993 päätti höllentää tuotantokapasiteettia ja lisensointia koskevia säännöksiään, oli Echigo ensimmäinen syntynyt mikropanimo. 

Vuonna 1995 Echigo perusti panimoravintolan ja alkoi myymään ensimmäistä omaa oluttaan Ocean Ale:a. Siitä lähtien Echigo on parantanut kuin sika juoksuaan ja on voittanut useita palkintoja oluillaan. 


Tuoksultaan hassun kuivahko, väriltään hiukka punertava ja runsaalla mutta nopealla vaahdolla varustettu Flying IPA on kuitenkin mukava yllätys. 

Humalointi on johdonmukaisesti läsnä, muttei liian hyökkäävästi. Hedelmäinen humala laskeutuu lievästi toffeen oloiseen maltaisuuteen. Varsin tasapainoinen kokonaisuus.

Ei liian hapan, mutta silti sopivan kirpakka ja lopun makeahko häivähdys viimeistelee homman.

Echigo Flying IPA on kaikin puolin toimiva tuote. Japanin pienpanimotuottet paranevat sitä mukaa kun niitä maistelee! Vielä on yksi varastossa, palaan siihen vielä lähiaikoina. 

torstai 18. toukokuuta 2017

Pohjahiivat goes Japan part 2: Coedo Kyana


Noniin, Japaninmaan seikkailu jatkuu! Bloggerin mobiilisovellus tuottaa pientä päänvaivaa, mutta jospa tämä tästä. 

Eli siis. Kävin Toyu Hands nimisessä tavaratalossa ja silmiini osui pöydällinen paikallista olutta ja -olut tuotteita! Mukaan lähti kaksi tölkkiä ja pullo. Näitä sitten maistellaan. 


Ensimmäisenä kokeiluun pääsee Coedo-panimon Kyana, India Pale Lager.

Coedo aloitti touhunsa vuonna 1970 kun Silloisen Kyudoshoji Corporationin maajussit ajattelivat että saisiko lannoitteeksi kasvatetusta Kawagoe-vehnästä pantua olutta. Kaeagoe ei kuitenkaan monesta yrityksestä huolimatta  soveltunut mallastukseen. Myöhemmin olutta keksittiin alkaa valmistamaan bataateista! 

Väriltään aikalailla normilagerin oloinen Kyana on tuoksultaan olematon. Makupuolella sitten onkin jo jotain. Maku on lyhyesti sanottuna paahteisen kuiva. 

Humalat ovat vähän vaisun oloiset, mutta silti vahvasti läsnä. Maltaat ovat etualalla, mikä sopii oluen värimaailmaan hyvin. 

Japanin pienpanimomaailmasta löytyy aina jotain uutta. Vielä on kaksi maistettavana! 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Pohjahiivat Goes Japan! Maistelussa Yebisu Creamy Top Stout

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, olen nyt Japanissa.  Tietotekniikka petti, joten nyt jouduin kirjoittamaan koko hoidon uudelleen kaverini koneella.

Oli kolmas päivämme Japanissa. Kaverini kanssa olimme tylsistyneenä haahuilleet ympäri Uenoa lähes koko päivän. Tylsyyden tappaaksemme teimme kovin Suomalaisen päätöksen; lähdimme kaljalle.

Jonkunlaisen häsmäkän jälkeen löysimme tiemme Ueno Parkin alapuolisessa ostarissa sijaitsevaan Yebisu Bar:iin. Paikka on siis Yebisu-olutmerkin oma lafka, tottakai. Siellä listalta silmiini osui stoutti, Creamy Top.


Herra Yeabisu saapui paksun vaahtokruunun kruunaamana. Ehkä myös hieman liian kylmänä heti nautittavaksi.
Kylmyydestä kuitenkin päästään helposti eroon hitaasti nautiskelemalla. Ensipuraisulla Creamy Top vaikuttaa ihan normaalilta stoutilta kermaisella suutuntumalla. Toisin kuin esim Guinness, tämä on tunnelmaltaan keveämpää eikä niin jäykkää mämmiä.

Stouttinen paahteisuuskin oli vähän taka-alalla. Taustamakuina kuitenkin on esim kahvia ja jonkin sortin pähkinää.

Yebisu Creamy Top Stout oli vähän toista kuin odotin. Kielimuurin estäessä tekstin ymmärrettävän lukemisen muodostin mielipiteeni kuvan ja nimen perusteella. Odotin siis paksua ja kermaista, sain kevyttä ja kevytkermaista. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvinkin mukava tapaus!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kapteeni Kalmo suosittelee: Ballast Point - Victory at Sea

Viimeksi legendana tuopissa oli Thornbridgen Halcyon. Nyt tuoppiin turahtaa vähintäänkin yhtä suosittu Ballast Point:in Victory at Sea! Tuleeko merellä voittoa, vai kepsahdammeko itsensä Krakenin, tuon Iku-Turson pikkuserkun, lonkeroihin?


Ballast Point on tehtaillut olusia jo vuodesta 1992, tavallaan. Herra nimeltä Jack White, eli Jaska Valkoinen collegekämppiksensä Pete A'Hearnin kanssa löysivät yhteisen halun tehdä oluita. Tästä sitten syntyi panovälineitä ja muita vermeitä kauppaava Home Brew Mart. Kaupan kehittyessä Pete kävi hommaamassa itselleen panimomestarin sertifikaatin. Hommaan hyppäsi mukaan kolmas pyörä Yuseff Cherney ja pian kaupan takahuoneessa roplattikin omat mäskit. Ballast Point alkoi siis virallisesti vuonna 1996 kaupan takahuoneesta.

Ballast Point on oluissaan keskittynyt filosofiaan "teemme oluita joita haluamme juoda". Oluihin liittyy myös panokolmikon yhteinen mieltymys merenkäyntiin ja kalastukseen, josta myös juontuu oluiden vedenläheiset nimet kuten Sculpin, Manta Ray ja Bonito. Etiketeissä komeileekin useimmiten jokin merenelävä.


Victory at Sea, Imperial Porter:in kerrotaan olevan julkean pehmeä juuri sopivalla makeudella. Vaniljalla ja kahvilla maustettu porter on kyllä niittänyt suosiota ainakin Pint Pleasessa. Odotan innolla ensipuraisua.

Vaahto on paksua ja kahvisen oloista. Väri, tietenkin mustaa. Tuoksupuolella sitten alkaakin olemaan jo menoa. Nenään tuntuu varsinkin mustan kahvin aromit pienellä vaniljan jälkikaiulla. Tuoksu lupailee myös paahdetta ja pähkinää. Unohtuikin mainita, että tätä on maustettu vaniljan ohella San Diegon omilla Caffe Calabria -kahvipavuilla.

Kahvi on silmillä heti makunakin! Kovin on tummaksi paahdettua ja tiukkaa, mutta tähän en laita maitoa sekaan. Kahvin alta paljastuu kuitenkin jotain muuta. Pähkinäisen tuulahduksen kautta vanilja valtaa alaa, tuoden mukanaan myös toffeemaisen jälkimainingin. Kahvi papuineen on kuitenkin homman pääosassa. Tämä Caffe Calabria vaikuttaa varsin hyvältä lajikkeeltä jota voisin maistella ihan sen alkuperäisessä uutteessaan.

Lämmettyään Victory at Sean paahtomaltaat tuntuvat omaksuvan jopa viskimäisiä vääristymiä. Tämä ei ole ollenkaan huono. Kahvi, vanilja ja viskimäinen tuulahdus sopivat yllättävän hyvin yhteen! Kyllä tämä taitaa olla ansainnut kaiken sen suosion mitä kansa on tälle suonut.

Ballast Point Victory at Sea Imperial Stout ei jättänyt kylmäksi. Voitto tuli merellä ja onnistuimme välttämään haudan pohjassa meren! Kyllä tätä kannattaa maistaa jos vain Alkostanne löydätte.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Voiko kalastusvälineitä juoda? Badger - Blandford Flyer

Ulkona kevät ja talvi vääntävät kättä mouruten ja rapaa roiskuttaen. Pienessä yksiössä on kuitenkin kätevä viettää aikaa mukavan oluen seurassa piittaamatta meteorologian omituisuuksista. Kuten edellinenkin Badger, tämänkin on maistettavaksi ystävällisesti toimittanut kanssakaljoittelijani Niklas. Edellisesta aidosta brittialesta onkin jo aikaa, mutta eihän tämä voi olla kuin hyvää.

Bradford Flyer viittaa takaetiketissään Dorset Stour -joen perhokalastajiin, joita kutsutaan paikallisesti Flyereiksi. Suomenkielinen vastine voisi olla vaikkapa perhostaja. No, tämä kyseinen "inkiväärikoukulla" varustettu olut on tehty näiden urhoollisten brittikalastajien kunniaksi. Oluen huhutaan myös olleen yksi lääke paikallisen mäkärälajin, Blandford Fly:n kivuliaisiin puremiin.


Pullossa valoa vasten viskinvärinen Flyer paljastuu lasissa lähes samanväriseksi. Väriä voisin kuvailla lasissakin vielä hyvin mallasviskiin vivahtavaksi. Vaahtokruunu oli sopiva, noin sormen paksuinen joka nopeasti hupeni pitsimäiseksi kalvoksi. Ovat kuitenkin tehneet nyt sellaisen alen joka ei tuoksu, ei haise. Höh.


Mutta toisin kuin samanniminen mäkärä, Bradford flyer ei pure kipeästi. Kaulan lapun lupaama "inkiväärikoukku" toimii hyvin, tuoden mausteista makeutta muuten hyvin pyöreään makumaailmaan. Inkiväärin alta löytyy myös muuta makeaa, kuten toffeeta tehden Flyeristä entistäkin lähestyttävämmän. Hapokas viimeistely ikäänkuin valmistelee suun uutta huikkaa varten.

Mäyrän kokkailut eivät pettäneet tälläkään kertaa. Badger:in Bradford Flyer osui ja upposi oikein mukavasti. Sopivan makea kokonaisuus inkiväärineen ei jättänyt kylmäksi. Päinvastoin. Mielen ja kehon valtasi oikein mukava lämpö. Tämä sopisi oikein hyvin pimeneviin syysiltoihin, mutta toimii myös näin keväisen räntäsateen aikaan. Panimo suosittelee oluttaan mausteisen lampaan tai chilillä ryyditetyn pihvin kaveriksi.

Kiitokset Niklakselle! Ilman sinua olisin yhtä makua köyhempi!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Viimeinen 2017 Käsityöolut: Pyynikin Käsityöläispanimo Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Nyt se on sitten se vihon viimenen! Tätä on muissakin olutblogeissa kehuttu ja se on myös killunut jo tovin Pint Pleasen suosituksissa. Nyt siis vuorossa Pyynikin Käsityöläispanimon lahja olutkansalle; Bourbon Barrel Aged Imperial Stout!

Jopa Hra. Jackson hyväksyy.

Pyynikin pojat ja tytöt ovat kypsytelleet stouttiaan amerikantammisissa tynnyreissä, joissa ennen olutta on muhinut maissiviskiä eli bourbonia. Moni muukin olutvalmistaja on omaksunut tynnyrikypsytyksen jalon taidon, kuten edellisestä blogikirjoituksestani voi vähän makustella. Maistamistani tynnyrioluista kaikki ovat olleet varsin juotavia, sanoisinko jopa maukkaita! Joten ei tässäkään voida mennä vikaan.


Hieman ehkä kylmän oloisena hurautin lasiin. Mutta silti oli havaittavissa että kyseessä on hyvin tummaa tavaraa. Vähäiseksi jäänyt vaahto oli leipäisen ruskeaa, mutta katosi kuin pieru saharaan. Voi juku, bourbon on tässä läsnä kuin voima Luukas Taivaskävelijässä. Nenään tuntuu selkeä stoutin paahde ja viskimäisen lämmin pisto joka ei voi olla kuin hyvää.

Suutuntuma ensinnäkin on... laakea ja valtaa kerralla koko suun ja kielen kaikki makuaistimet. Maku itse sitten onkin rehevää sorttia, sillä ensinnä suun valtaa muhkean mokkainen kahvisuus heti vanavedessään mustaa mallasta. Kaiken viimeistelee bourbonin ja tammen paritanssi napakan vaniljaisella tahdillaan.

Jäikin mainitsematta, että tuo 13% alkoprosentti maistuu myös hieman läpi. Muttei mitenkään häiritsevästi. Lisäksi tämä on stoutiksi melko vahvasti humaloitu, EBUn huidellessa niinkin korkealla kuin 44,4. Hidas makustelukaan ei haittaa, sillä kyseessä on stout-tyyppinen olut joka melkein vain paranee lämmetessään. Rajansa tietenkin kaikella.

Pitää kyllä sanoa, että oli hyvä veto jättää tämä Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout sarjani viimeiseksi. Makua on paljon, se on täyteläistä sekä monivivahteista. Sopii erittäin hyvin ihan vain illanistujaisiin ja tai jälkiruokajuomaksi. Jos jostain Alkosta vielä löydätte, niin ostakaa ihmeessä ja kokekaa tynnyrikypsytetyn oluen mahti!